Miten sinä haluaisit kuolla?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Miten sinä haluaisit kuolla?

Lahjoita hyvä kuolema.

Mitä ihmettä? ”Lahjoita hyvä kuolema”. Ei kai kirkko nyt eutanasiaa ole alkanut edistää? Eikö kipua, kärsimystä, avuttomuutta ja tuskaa kestetä enää? Kumpi ei kestä, kokija vai katsoja?

Vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen mainoskampanja ehti keskusteluttamaan jo ennen alkamistaan – siinä kampanja onnistui taas. Vieläkin silmien eteen piirtyy aikaisempi vanhuuteen liittynyt kampanja, jossa vanhuksen hartioissa oli leima kuin teuraaksi vietävässä siassa. Päivämäärän sijaan siinä luki: ”Ihmisellä ei ole viimeistä käyttöpäivää.”

Nyt klassinen Pietà on osa mainoskampanjaa, jossa siis aikuisen sylissä on kuoleva tai kuollut, valkeaksi kalkittu lapsi, vaimo tai vanhus. Kuvat ravistelevat lavastuksissaan.

Ei kirkossa kaivata eutanasiaa eikä nyt edes siitä puhuta, vaikka mainostoimiston iskulause ajatukset sinnekin vie. Yhteisvastuuta halutaan herättää sitä varten, että kuolemaan valmistautuminen, kuoleman odottaminen olisi meillä jokaisella mahdollisimman hyvää. Kuolemaan valmistautuminen on vielä elämää, kuten saattohoitoyksikkö Terhokodin johtaja Juha Hänninen on useissa yhteyksissä muistuttanut.

Onko kuolema sitten tabu? Räväkän mainoskampanjan saamaa palautetta on selitetty sillä, että kuolema on suomalaisessa suoritusyhteiskunnassa tabu. Kuoleminen on kyllä ulkoistettu laitoksiin ja siivottu näkyvistä, mutta ei sitä elämästä voi siivota. Kuolema on läsnä jo syntymässä: kaikki, mitä maailmaan syntyy, kerran kuolee. Se on ihmisen osa.

Millainen on hyvä kuolema Sinulle?

Useimmat meistä toivovat voivansa kuolla läheistensä ympäröiminä. Kipujen keskellä voi kaivata kuolemaa tai jopa kuolinapua – tämänkin sairaalan väki tietää. Suomessa itsemurhan avustaminen ei ole rikos, mutta eutanasia on, ja tässä ollaan jo harmaalla alueella. Muun muassa Hollannissa eutanasiaan suhtautuminen on muita maita sallivampaa.

Suomalainen saattohoito ei ole tutkitusti mitenkään kansainvälistä huippua vaan keskimääräistä heikompaa. Keskeinen syy siihen on se, että kivunlievitystä ei aina hoideta kunnolla ja sen saaminen on täysin kiinni siitä, millainen lääkäri ja hoitaja osuvat kohdalle.

Useimmat kaipaavat rajaa ylittäessään ihmisen kosketusta, läheisten puuttuessa vaikka hoitajan tai papin tai sairaalaystävän. Kuoleva voi kaivata myös armoa todeksi omalle sydämelle: onnellinen on hän, jolle kuolema on portti parempaan. Voittaja on hän, jonka kantaa virran yli kiitoslaulu: ”Ja kiitos, että kerran / on taivas kotimme / on koti luona Herran / Jumalan lapsille” (VK 468:8).

 

ULLA REMES