Kuin toinen koti
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kuin toinen koti

Kuva Hanna Karkkonen

On surun paikka, kun seurakunnan tilat myydään. Joskus se voi olla myös uuden alku.

Särkiniemen seurakuntakodilla vietetään toukokuussa viimeistä messua. Seurakuntakodin loppuminen on ollut tiedossa pidempään, mutta sisäilmaongelmien vuoksi tyhjentäminen alkaa jo aiottua aikaisemmin.

Surua ja tyhjyyden tunnetta on kokenut moni kirkkokävijä. Kaija Turunen on asunut Särkiniemessä 40 vuotta ja kirkko on ollut hänelle, hänen lapsilleen ja lapsenlapsilleen tärkeä osa elämää.

”Helsingissä asuva 11-vuotias tyttärentytär melkein itki, kun kuuli, että hän ei pääse enää jokavuotiseen joulukirkkoon. ´Mummi, mihin me sitten mennään?´, hän kysyi minulta.”

Ulla Pitkänen on vapaaehtoisena häärinyt kirkolla vuosikymmeniä. Lähetysmyyjäisiin ovat kädet leiponeet pullaa ja piirakoita. Pitkänen auttaa, missä milloinkin apua tarvitaan.

”Tyhjän päällä ollaan. Epävarmuus on ikävää, kun ei vielä tiedetä, miten jatketaan ja missä. Miten käy vanhempien ihmisten, joiden on ollut tähän helppo tulla.”

”Missä pidetään jatkossa myyjäisiä ja missä kokoonnumme eri piireihin?”

”Vielä jaksoin tulla”

Alavan seurakunnan diakoni Sisko Laitinen kertoo, että työntekijäkokouksessa huoleksi nousivat kysymykset, missä asuinalueen koululaiset ja päiväkotilaiset käyvät kristillisinä juhlapyhinä kirkossa.

”Ihmiset ovat jo olleet aktiivisia ja tulleet ehdottamaan erilaisia tiloja, joita seurakunta voisi vuokrata.”

”Osa tilaisuuksista ja ryhmistä siirtynee Alavan kirkolle. Ratkaisuja löytynee myös kuljetuksiin”, Laitinen sanoo.

Yksi merkittävä yhteisöllinen tapahtuma on vuosien aikana ollut arkinen ateria, joka on koonnut Särkiniemeen viikoittain kymmeniä ihmisiä. Enimmillään ruokailijoita on ollut yli sata. Tärkeintä ei ole vain ruokailu vaan tilaisuuteen tullaan viettämään aikaa yhdessä.

”Jos olen kotona, niin tulen joka kerta. Haluan kannattaa työtä, nähdä samalla ihmisiä ja syödä makoisaa ruokaa”, Kaija Turunen kertoo.

”Se on ollut tilaisuus, johon on ollut helppo kutsua ihmisiä mukaan. Esimerkiksi leskeksi jääneelle on ollut mahdollisuus kokea ruokailu- ja seurusteluyhteyttä. Moni on kertonut, että tuntemattomatkin tulevat juttelemaan ja on saanut uusia ystäviä”, Laitinen toteaa.

”Ja hyvin iäkkäät ihmiset ovat todenneet, että ´vielä jaksoin tulla´. Heille tämä oma kotikirkko on ollut erityisen tärkeä. Usealle kuin toinen koti.”

Pidetään huolta toisistamme

”Ihmisen mieli on sellainen, että se ei hetkessä käänny uuteen asentoon. Asioista ja tunteista, joita tilanne on herättänyt, pitää puhua ja sitten kun aika on, käydään uuteen. Usein mennään raha edellä, mutta lähtökohta pitäisi olla ihmisten kohtaaminen. Kirkko ei välttämättä ole myöskään isoja rakennuksia”, Sisko Laitinen sanoo.

”Entä jos lähdetäänkin tekemään seurakuntana yhdessä omaa kirkkoa, esimerkiksi sisustamaan ja kalustamaan uudenlaista tilaa. Tärkeintä on, että yhteisöllisyys säilyy ja toisista pidetään huolta niin kuin tähänkin asti.”

 

HANNA KARKKONEN