Sitkeä sydän
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Sitkeä sydän

Kuva Joonas Vähäsöyrinki

Ihmisen elämään kuuluu monenlaista. Elämä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Sanotaan, että aikansa kaikella, joka asialla taivaan alla. Niinpä. Aika on siivota ihmissuhteita, aikansa ottaa lapsen eroahdistus, aikansa vie työhön perehtyminen ja kaikkiin asioihin liittyy paljon erilaisia tunteita. Monesti jään pohtimaan, olenko toiminut elämässäni oikein, mitä on vielä tekemättä tai jäänyt tekemättä, mitä on tullut sanottua tai jätettyä sanomatta. Rikki menneet, korjaamatta jääneet ihmissuhteet, loukanneet sanat ja teot. Ne ovat asioita, joita ainakin itse aivan erityisesti mietin.

Evankeliumitekstissä kerrotaan vanhasta Simeonista, hurskaasta ja jumalaapelkäävästä miehestä, joka saa vihdoin ennen kuolemaansa nähdä luvatun valon Jeesuksessa. Kerrotaan kuinka Simeon vietti viime aikansa vain odottamalla näkevänsä pelastuksen tuojan.

Voin kuvitella, että Simeon ei ehkä viime aikoinaan miettinyt sitä, mitä oli tekemättä tai tehty väärin, mikä olisi pitänyt vielä ehtiä tehdä tai korjata. Hänellä ei ehkä eletystä elämästä ollut päällimmäisenä mielessä katumus. Hänen sanoistaan paistaa puhdas kiitollisuus. Hän kokee eläneensä täyden elämän ja olevansa valmis lähtemään.

Kynttilänpäivänä saamme jokainen muistutuksen tuosta Jeesuksen tuomasta valosta. Kynttilä on oiva esimerkki siitä, miten Jumala keskuudessamme vaikuttaa. Jos sytytän eteeni kynttilän ja pidän kättäni lähellä kynttilän liekkiä, huomaan, että liekki valaisee käteni, mutta mitä kauemmas käteni vien, valon vaikutus on sitä pienempi. Samoin on lämmön kanssa, lähellä liekkiä on lämpimämpi kuin kauempana. Samalla tavoin liekki kertoo meille Jumalasta. Jos elän kaukana Jumalasta, on pimeää ja kylmää ja saatan eksyä. Kun olen lähellä Jumalaa, voin ymmärtää miten Jumala rakastaa ja miten hyvä on elää valossa. Ja jokainen meistä voi tuota Jumalan valoa ympärilleen levittää tekemällä hyvää, noudattamalla Kristuksen esimerkkiä.

 

HANNA KOKKONEN

Järvi-Kuopion seurakunnan diakoni

 

Kynttilänpäivä | Luuk. 2: 22–33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

   - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.

Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.