Savuttomuutta ja hengen heimoja
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Savuttomuutta ja hengen heimoja

”Taivaassa haluan aloittaa uudestaan tupakoinnin. Mulla on tupakoitsijan identiteetti, mutta tässä maailmassa se on liian epäterveellistä”.

Näin unelmoi Punavuoren paimeneksi tituleerattu helsinkiläinen nuorten pappi, Agricola-liikkeen toiminnanjohtaja Henrik Wikström, jota haastateltiin Helsingin Sanomissa 23.1.2014. Wikström ei ole tupakointiunelmassaan yksin. Suomen noin 900 000 tupakoijasta kymmenen prosenttia ei aiokaan lopettaa tupakointia, mutta yli 60 prosenttia heistä todella haluaisi lopettaa ja kaipaa siihen tukea.

Savuttomuutta kohti taisteleville on nyt tukea (ks. viereinen haastattelu). Savuttomuus on jo totta työpaikoilla, kouluissa ja virastoissa. Jospa terveyttään vaalivat löytäisivät yhteen, yhdeksi heimoksi taistelemaan riippuvuutta vastaan. Jospa ne vuotuiset keskivertokessuttelijan työnantajalleen aiheuttamat 4500 euron kulut löytäisivät tiensä johonkin tarpeelliseen ja hyvään.

Niittivyöhön ja pääkallohuppariin pukeutuvan Wikströmin tehtävä on ”pitää nuoret kirkossa”. Agricolan seurakunnassa nuoret ovatkin keskimääräistä aktiivisempia.

”Kirkko on yksi tapa nuorillekin löytää oma heimo, ja me elämme heimoutumisen aikaa”, Wikström sanoo.

Eriasteinen heimoutuminen on individualismiin kyllästyneelle tie takaisin yhteyteen, parhaimmillaan yksi tie yksinäisyydestä merkityksellisyyteen yhteisön osana. Se toteutuu monissa vertaisryhmissä seurakunnissa: vanhempia, lapsia, nuoria, vanhuksia, musisoivia, leipovia, eronneita, surevia kutsutaan yhteen ja yhteyteen. Parhaimmillaan se toteutuu myös jumalanpalvelusyhteisöissä.

Kirkon kentällä tehdään työtä, jotta erilaiset hengelliset virtaukset, heimot, voisivat mahtua samaan yhteisöön elämään – jotta kansankirkko voisi jatkossakin olla mahdollisimman monen heimon yhteinen koti ja toimintakenttä. Toki toisensuuntaistakin liikettä ja painetta kirkon sisällä on.

Juuri päättynyt ekumeeninen rukousviikko kokosi eri kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen heimoja useisiin tapahtumiin eri toimitiloihin ja kirkkoihin. Siilinjärvellä on jo pitkät perinteet ekumeenisella rukousviikon kulkueella. Nilsiässä osallistujia oli runsaasti ja Kuopiossakin pääjuhla veti väkeä. Tavoitteena pitkällä ekumenian tiellä on yhteinen rukous, yhteinen ehtoollinen: "Me rukoilemme päivää, jolloin voimme viettää yhteistä jumalanpalvelusta yhdessä uskossa ja yhdessä ehtoollisyhteydessä".  Näistä yhteinen rukous on totta.

Heimot ja heikot, laumat ja sielut, jospa rukous olisi yksi ja yhteinen: että Kristus olisi myös minun Vapahtajani, että saisin kuulua Hänen laumaansa.

 

ULLA REMES