Hirsitapulissa historiaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Hirsitapulissa historiaa

Kuva:Timo Hartikainen

Sateisena heinäkuun sunnuntai-aamuna Tuusniemen kirkonmäelle vaeltaa väkeä tasaisena virtana. Kirkkokansa näyttää siltä, kuin kellot olisivat kääntyneet vuosikymmeniä ajassa taaksepäin. Osa naisista on pukeutunut pitkiin, tummiin hameisiin ja kietonut päähänsä huivin. Joillakin miehillä on pussihousut, jalassaan nahkaiset lapikkaat ja päässään musta lierihattu. Kirkon eteisessä seurakunnan vapaaehtoinen Esko Taskinen antaa käteen virsikirjan, joka otettiin käyttöön vuonna 1938.

Tuusniemellä kesän kohokohtana pidetty perinnejumalanpalvelus poikkesi nykymessusta monin tavoin. Pastori Paula Hagman-Puustinen piti liturgian sovellettuna vuoden 1913 kirkkokäsikirjan mukaan. Kun messuissa nykyään on usein seurakuntalaisia palvelutehtävissä lukemassa esimerkiksi Raamatun tekstejä, nyt pastori hoiti koko jumalanpalveluksen itse. Kun hän oli lopettanut saarnan, hänen lukemansa tiedonannot käänsivät kirkkokansan suupielet hymyyn.

”Vankeja, lehmiä tai hevosia ei ole karannut kylän raitille. Lisäksi pastori ilmoittaa, että hänelle voi toimittaa mieluusti saunapuita ilman erillistä korvausta. Polttopuiden toimittaja voi maksaa itselleen kohtuullisen korvauksen ja toimittaa sen halutessaan ensi sunnuntain kolehtiin. Lisäksi seurakuntalaisia kehotetaan yleensäkin toimittamaan itsensä kirkkoon ”, ilmoittaa pastori saarnatuolista.

Messun jälkeen Tuusniemen kotiseutuyhdistys tarjosi kirkkokahvit vuonna 1818 rakennetussa hirsitapulissa. Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Anna-Liisa Happosen mukaan seurakunnassa pidettiin perinnejumalanpalveluksia myös 15 -20 vuotta sitten. Silloin kirkkoon soudettiin kirkkoveneellä ja ajettiin hevoskieseillä. Vene on päässyt rapistumaan, mutta tapa järjestää messu vanhaan malliin haluttiin herättää uudelleen henkiin.

”Ajatus virisi, kun Kotiseutuyhdistys suunnitteli 50-vuotisjuhliaan. Perinnejumalanpalvelus sopi hyvin juhlan henkeen, ” kertoo seurakuntalainen Happonen, joka lupasi myös toimittaa pastorille saunapuita.

Kesäasukkaiden kotikirkko

Samalla vietettiin kesäasukkaiden kirkkopyhää. Tuula ja Eero Rauhamäki ovat uskollisia kirkossakävijöitä, olivatpa he kotikunnassaan Outokummussa tai mökillään Tuusniemellä. Jos he eivät tule kirkkoon, he kuuntelevat messun radiosta mökillään. Jumalanpalvelus on kuulunut oleellisesti molempien elämään lapsuudesta asti.

”Perinnejumalanpalvelus herätti ihanat tunnelmat, ja toi mieleen muistoja lapsuuden ajoilta”, ihasteli Tuula Rauhamäki.

Hänestä vanhan ajan jumalanpalveluksia voisi järjestää useamminkin. Hänestä niissä on vielä hyvin muistissa olevaa liturgiaa ja niissä on vahvasti läsnä syvällistä rukousta ja Jumalan arvovaltaista sanaa. Myös Eero Rauhamäelle messu toi mieleen muistoja nuoruudesta Asikkalassa, jossa hän oli vanhempiensa mukana kinkereissä tai istui rippikoulussa kirkon penkissä. He ovat kesäasukkaina tyytyväisiä seurakunnan toimintaan. Heistä Tuusniemi on eläväinen kunta, joka huomioi kesäasukkaat, ja jossa yhdistykset sekä seurakunta järjestävät mielenkiintoisia tapahtumia. Tuusniemen kirkko on kesällä heille kotikirkko. He ovat usein mukana myös paikkakunnan luontokirkoissa. Juotuaan kirkkokahvit he lähtevät kiitollisina mökilleen.

”On kesäasukkaan etu saada tulla valmiille”, kiittää pariskunta.

 

PIRJO TIIHONEN