Isän Jumala turvana
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Isän Jumala turvana

Kuva Hanna Karkkonen

Pienessä vihreässä mökissä Kaavin kylän tuntumassa oven aukaisee hymyilevä mummo. 15 lapsenlapsen ja 18 lapsenlapsenlapsen isoäiti on viettänyt joulunpyhinä 90-vuotisjuhlia. Sukkaneulomuksia on korissa lattialla ja uudet villalangat odottavat tuolilla näppäriä käsiä. Seinillä on itsetehtyjä ristipistotauluja. Virkeä mummo korjailee kuulolaitettaan ja istahtaa sohvalle. ”Mitäs minä osaisin kertoa?”, hän toteaa kysellen.

Työsarkaa jäljellä

”Ihmettelin aina pienenä tyttönä, kun isä sanoi aamulla, milloin minnekin matkatessaan, että ’Lähdepä Jumala mukaani.’ Kenetkä hän pyytää oikein mukaansa, tuumailin”, kertoo Lyyli Lappalainen.

Mietteliäänä hän erään kerran meni yksin kotona pimeään huoneeseen. Hän halusi tietää, kuka Jumala oikein on. Etsimisen jälkeen Lyyli löysi vastauksen. Se oli kokemus, jonka hän muistaa elävästi vielä vuosikymmenien jälkeen.

”Rakas lapseni, minä olen Herra sinun Jumalasi. Ei sinulla ole muita jumalia. Se oli miehen lempeä ääni, joka minulle puhui. Tiesin, että se oli Jumala. Vasta sitten ymmärsin, että hänet isäni haluaa ottaa mukaansa, turvaksi, minne sitten meneekin.”

Toisen kerran rohkaiseva ääni kuului Lyylin ollessa sairaalassa polvileikkauksen takia kymmenen vuotta sitten. Tilanteessa, jossa melkein henki lähti, samanlainen rauhallinen vastaus tuli rukoukseen.

”Jumala puhui, ettei lähdön hetki vielä ollut ja että hän on pitänyt minusta huolta ja pitää jatkossakin. Työsarka oli vielä kesken, rukousta oli jatkettava.”

”Luottamus Jumalaan kyllä vahvistui, vaikka olen aina tiennyt, että ei minulla mitään hätää ole”, Lyyli kertoo.

Aabrahamin poika ja Saaran tytär

Lyyli Lappalainen on asunut koko elämänsä Kaavilla. Maanviljelijän tytär kasvoi Ahosenniemellä. Nuori mies Niilo tuli työmieheksi lähelle Lyylin kotia ja hän yöpyi muiden työmiesten tapaan maatalossa. Siinä nuoret tutustuivat ja menivät aikanaan naimisiin. Perheeseen syntyi neljä lasta.

Mielenkiintoinen sattumus, että Abrahamin poika Niilo ja Saaran tytär Lyyli löysivät toisensa. Perhe eleli Retusessa Pappilansaaressa, josta muuttivat mökkiin, jossa Lyyli vielä tänäänkin asuu.

Lyyli tunnetaan kylillä sekä ahkerana käsityöntekijänä myös pyhäkoulunopettajana. Hän kulki kylältä kylään ja talosta taloon 40 vuotta. Parhaimmillaan lapsia oli pyhäkoulupöydän äärellä 30. Sunnuntaina työsarka vei emäntää Juankosken puolelle, Vehkalahteen asti. Matka taittui pyörällä, potkurilla ja kävellen.

”Ensiksi aamulla piti herätä aikaisin viideltä navettaan, että ehti sen jälkeen lähteä matkaan”, hän muistelee.

Perunat maahan, sauna lämpiämään

90-vuotispäiviä juhlittiin Kaavin seurakuntatalolla vuoden lopulla. Juhlava oli tilaisuus. Puheita ja lauluesityksiä.

”Pappi noukkasi minut käskynkkään ja haettiin kahvit pöytään”, naurahtaa Lyyli päivän kohokohtia.

”Suuri kiitos Taivaan Isälle, että näinkin terveenä saan olla. Muistiakin on vielä päässä, vaikka enhän kaikkia nimiä enää tahdo muistaa. Jaksan laittaa ruokani ja elellä kotonani.”

”Jospa vielä näkisin keväällä, kun ruoho vihertää. Voisin kävellä maantiellä ja katsella puiden silmujen aukeavan. Ehkä laittaisin muutaman siemenperunan maahan itämään. Ja lämmittäisin tietysti saunan”, Lyyli Lappalainen kertoilee. Toiveita. Pieniä ja arkisia. Nekin Taivaan Isälle kannettuna rukoillen.

 

HANNA KARKKONEN