Suomalainen on kirkkoa lähellä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Suomalainen on kirkkoa lähellä

Vuodenvaihde on peiliin katsomisen hetki. Seurakunnissakin kirjoitetaan toimintakertomuksia ja arvioidaan, miten työlle asetetut tavoitteet toteutuivat ja mitä pitäisi kehittää.

Viime vuosi näyttää olevan historian toiseksi vilkkain kirkosta eroamisen vuosi, lukumäärinä erot eivät ole suuria viime vuosien yleiseen tasoon verrattuna. Kuopiossa kirkosta erosi 1400 ihmistä ja koko maassa 50 000 ihmistä. Samaan aikaan kirkkoon liittyi Kuopiossa reilut 300 ja koko maassa 15 000 ihmistä.

Ansiokas verkkojulkaisu Kirkonkello (www.kirkonkello.fi) tuo keskusteluun raikkaan näkökulman. Tutkija Kimmo Ketola kirjoittaa, miten kansainvälisessä seminaarissa tutkijakollega havahdutti hänet huomaamaan, että suomalaisilla on todellisuudessa hämmästyttävän kiinteä kirkkosuhde. Suomen luterilainen kirkko näyttäytyy monin tavoin arvioituna sisarkirkkojaan ihmisläheisempänä ja jäseniään huomioivampana.

Brittiläinen uskontososiologi Grace Davie näkee kirkosta eroamisen luvut toisin kuin suomalaiset ne tulkitsevat: huolimatta vuositasolla vähäisestä tapahtumiin osallistumisesta suomalaisten kirkkosuhde on kiinteä. Davien mukaan luterilaisen kirkon laskevat käyrät Suomessa ovat vain odotuksen mukaista kaikkialla, missä on pitkään vallinnut tietyn kirkon valtiollinen erityisasema, kuten useimmissa Euroopan maissa. Suomen luterilainen kirkko on hänestä säilyttänyt asemansa poikkeuksellisen hyvin.

Mikä ainakin meillä osataan loistavasti? Rippikoulu. Esimerkiksi Tanskassa rippikoulu järjestetään koulupäivän päätteeksi koululla – siis oppituntien jälkeen, vailla leirinuotioita lauluineen ja iltaohjelmia. Olisiko rippikoulun suosio yhtä suuri jos suomalaislapsille järjestettäisiin rippikoulu tavalliselle koululle?

Mitä muuta me erityisesti osaamme? Perhejuhlat. Iso-Britanniassa enää joka kymmenes lapsi kastetaan anglikaaniseen kirkkoon. Saksassa kasteita järjestetään vain kirkoissa, ja esimerkiksi yksinhuoltajaäidit kokevat kirkon ihanteiden ja oman todellisuutensa tällaisissa tilanteissa liian ristiriitaisina ja jättävät lapsensa kastamatta. Suomessa pappi tulee luontevasti kotiin ja vain erikseen pyydettäessä voi kasteen järjestää seurakuntasalissa, jos kaipaa sakraalitilalta pyhyyden tuntua tai kotiin ei mahdu juhlia järjestämään.

Mitä vielä? Suomessa diakoniatyö ja monenlainen yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä työ ovat säilyttäneet ihmisiä kirkon jäsenyydessä, vaikka oma usko tuntuisikin hiukan toisenlaiselta kuin mitä kirkon mielletään opettavan. Todellisuudessa kirkon sisältä löytyy hyvin monenlaista opetusta ja tilaa riittää.

 

ULLA REMES

**@**