Tie kirkkoon
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Tie kirkkoon

Kuva Minerva-kustannus

"Olen kuopiolainen mutta en savolainen. Käväisin vain syntymässä Helsingissä vuonna 1945 ja palasin Kuopioon pyykkikorissa," sanoo nunna Kristoduli, Anna-Leena Lampi. Hän on filosofian maisteri, kirjailija ja hengellinen äiti, joka on vuodesta 2001 asunut ja tehnyt työtään Heinävedellä Lintulan luostarissa. Kristodulin kirjat puhuvat muun muassa rukouksesta, hiljaisuudesta ja pyhiinvaeltajista. "Kirjaprojektit ovat lähteneet siitä, että minua on ensin pyydetty puhumaan jostakin hengellisestä aiheesta. Kun perehtyessä on kertynyt tarpeeksi materiaalia, olen kirjoissani levittänyt näitä asioita. On ollut hyödyllistä, kun on joutunut tutkimaan asioita."

Kirkko kuin kasvava lapsi

Nunna Kristodulista on tullut kirkkokuntien rajat ylittävä hengellinen äiti. Hänen mukaansa ekumenian syvällisin tehtävä on johtaa kristilliset kirkot ja suunnat kääntymään taaksepäin tutkimaan, missä vaiheessa historiaa kirkkojen välirikot ovat alkaneet ja johtaneet nimenomaan ehtoollisyhteyden katkeamiseen. "Mitä sanovat asioista seitsemän yleistä kirkolliskokousta siltä ajalta, jolloin Kirkko oli vielä yksi? Mikä oli syynä välien katkeamiseen? Ei voida yhtäkkiä 1500-luvulla tai myöhemmin panna toimeen jotakin uutta omien näkemysten mukaista alkukirkkoa."

Kristoduli vertaa kirkkoa lapseen, joka kasvaa. "Ensin oli alkukirkko, jossa ei paljon kyselty vaan elettiin uuden uskon huumassa. Myöhemmin alkoi kehittyä asioita, joihin piti ottaa kantaa, kuten ihmisyyden ja jumaluuden välinen suhde Kristuksen persoonassa. Eri näkemyksiä pohdittiin yhdessä yleisissä, ekumeenisissa kirkolliskokouksissa. Näissä määriteltiin kristinuskon opillinen puoli."

Koska kirkko ei vielä ollut jakaantunut, päätökset koskivat kaikkia kristittyjä. "Jos haluaa mennä juurille yhden yhteisen kirkon aikaan, juuret löytää näiden kokousten päätöksistä. Ne jotka eivät hyväksyneet päätettyjä asioita, jäivät yhteisen kirkon ulkopuolelle."

Rakkautta ensi näkemältä

Kristodulin tie nunnaksi on ollut polku luterilaisesta, iltarukouksen opettaneesta kodista ja nuoruusvuosien evankelioivasta ilmapiiristä ortodoksikirkkoon. "Perheemme ei ollut varsinaisesti uskovainen mutta kristilliset arvot olivat kunniassa. Isoäitini oli noihin aikoihin Urho Muroman uskollinen opetuslapsi, ja hänen kanssaan minulla oli pitkiä hengellisiä keskusteluja."

Vaikutuksensa kristittynä elämiseen ovat antaneet myös uskovat kansakoulunopettajat ja oppikoulun uskonnonopettaja, nuorisopastori Kalevi Toiviainen, josta myöhemmin tuli Mikkelin hiippakunnan piispa. "Kuitenkin seurakuntanuorien keskuudessa painostus herätykseen ja uskoon tulemiseen oli minulle vierasta." Nuori Anna-Leena Lampi ei osannut odottaa maailmanloppua vaan vetäytyi etsimään omaa uskoaan toisaalta.

"Sain vastauksen, kun eräänä lauantai-iltana näin ortodoksisen kirkon oven olevan avoinna ja pujahdin sisään. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä." Nuori nainen vaikuttui ortodoksien tavasta rukoilla perinteisesti, niin kuin kristityt ovat kautta vuosisatojen rukoilleet. Ortodoksiset jumalanpalvelukset imaisivat mukaansa, ja Lintulassa luostarin talkoolaisena vietetty abiturienttikesä suuntasi elämää: "Sain suuren innostuksen luostarielämään."

Arkkipiispa Paavalista tuli nuoren Anna-Leena Lammen hengellinen isä, jonka vaikutuksesta Lampi lähti Helsinkiin opiskelemaan antiikin kreikkaa. Hän perehtyi lisää ortodoksisuuteen ja opetti ortodoksista uskontoa kouluissa.

"Valmistuttuani vuonna 1974 yliopistosta sain arkkipiispa Paavalilta siunauksen lähteä Kreikkaan Bytouman luostariin. Siellä yksi kuuliaisuustehtäväni oli suomentaa viisiosaista Filokaliaa, ortodoksisen kirkon syvän hengellisen opetuksen perusteosta." Sukellus ortodoksiseen uskoon jatkui, ja kreikassa Anna-Leena Lammesta tuli nunna Kristoduli. "Nimi tarkoittaa suomeksi Kristuksen palvelija."

Pitkän ortodoksisen elämänhistoriansa jälkeenkin nunna Kristoduli tunnistaa itsessään myös luterilaista taustaa: "Ainakin Pohjoismaille ominainen lainkuuliaisuus, jonka juuret saattavat olla uskonpuhdistuksessa, vaikuttaa kyllä minussa. Joskus Kreikassa joutui ihmettelemään, kun asioiden eteenpäin meno tuntui riippuvan ennemminkin viranomaisista, heidän hyvästä tai huonosta tahdostaan, kuin siitä mitä laki mahdollisesti sanoi."

"Kirkkoni ja kutsumukseni koen Jumalan suureksi lahjaksi."

"Luostarielämä antaa mahdollisuuden pysyä jatkuvasti olennaisten asioiden äärellä. Olennaista on se, että seisomme Jumalan edessä ja pyrimme ottamaan kaiken vastaan Hänen lähettämänään." Kristodulin mukaan olennaista on myös ikuisuus.

 

SINI-MARJA KUUSIPALO

Kristittyjen ykseyden rukousviikkoa vietetään 18.–25.1. Äiti Kristoduli ja kolme muuta eri kirkkokuntiin kuuluvaa kertoo kutsumuksestaan ja kirkkonsa merkityksestä Ekumeenisessa kirkkoillassa Siilinjärvellä 19.1.