Kuningasta onnitellen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kuningasta onnitellen

Kuva Ari-Pekka Keränen

Seimestä Clarita ja Armand Agsagani löytävät jouluunsa juhlan syyn. Kuva Sini-Marja Kuusipalo

Joulukirkko, kunnon löylyt ja eksoottista ruokaa. Monikulttuurisen perheen jouluun otetaan parhaat palat jokaisesta maasta – sitä syvintä sanomaa kuitenkaan unohtamatta.

Millaista joulua vietetään perheessä, joka asuu Suomessa, mutta äiti on Kanadasta ja isä Togosta?

”Aiomme viettää tämän joulun ihan rauhallisesti, omien läheisten kesken täällä Kuopiossa. Siinä mielessä aika suomalaisella kaavalla siis mennään”, Katriina Edoh kertoo hymyillen.

Hänelle täkäläinen joulu ei ole täysin tuntematon käsite, sillä Katriina muutti Kanadasta Suomeen 11 vuotta sitten.

”Lisäksi isäni on suomalainen, joten kulttuuri on sitäkin kautta tullut tutuksi.”

Togossa joulu lasten juhlaa

Katriina tapasi miehensä Martin Edohin vuonna 2009 Ghanassa. Ensimmäisen yhteisen joulunsa he viettivät Martinin kotimaassa Togossa.

”Siellä joulu on oikeastaan vain lapsille suunnattu juhla. Heidät puetaan kauniisti ja he käyvät kyläilemässä naapurustossa ja ystävien luona. Kyläpaikoissa lapsille jaetaan karamelleja”, Martin kuvailee.

”Aikuisille puolestaan uusi vuosi on suurempi juhlimisen aihe. Siksi minulla ei ole ollut mitään erityisempiä jouluperinteitä, joita haluaisin vaalia myös täällä Suomessa.”

Katriinaa kuitenkin viehättää togolainen tapa pitää joulu lasten juhlana.

”Sitä perustellaan Jeesus-lapsen syntymällä. Hänen syntymäpäivänään kaikki lapset ovat ikään kuin syntymäpäiväsankareita.”

”Minusta on ihanaa, että he silloin ovat huomion ja hemmottelun kohteena. Togolaisen lapsen elämä kun ei muuten ole aivan yhtä helppoa kuin suomalaisen.”

Joulukattaus kaikilla mausteilla

Jotain togolaista perinnettä lienee siinä, että Edohit haluavat tänä vuonna rakentaa joulun nimenomaan 2-vuotiaalle pojalleen Edemille.

”Aiomme laittaa nyt koristeitakin enemmän, kun Edem jo ymmärtää niiden päälle”, Katriina ja Martin kaavailevat.

”Ja tänä jouluna uskallamme ehkä sytytellä myös kynttilöitä.”

Toisilleen pariskunta ei anna lahjoja, mutta pojalleen kyllä.

”Poika saa tutustua joulupukkiin ja leikkiä päiväkodissa oppimiaan tonttuleikkejä.”

Yksi supisuomalainen elementti kuuluu ilman muuta Edohien jouluun.

”Saunaan pitää ehdottomasti päästä.”

Joulunpyhiä Edohit viettävät yhdessä Katriinan siskon ja tämän puolison kanssa.

”Myös sisareni mies on Togosta. Aiommekin kattaa joulupöydän niin, että yhtenä päivänä on tarjolla suomalaista, toisena afrikkalaista ja kolmantena kanadalaista ruokaa”, Katriina kertoo.

”Suomalaisista jouluherkuista minulle maistuu erityisesti lanttulaatikko. Martin puolestaan pitää kinkusta – savustettuna tosin.”

Musiikki tuo tunnelmaa

Katriina Edoh valmistuu kanttoriksi tammikuussa. Viime joulun hän vietti töiden merkeissä.

”Musiikki on tärkeä osa joulun tunnelmaan virittäytymistä. Kauneimmat joululaulut täytyy käydä laulamassa.”

Joululaulujen suhteen Edohin perhe on kaikkiruokainen.

”Riippuu ihan mielentilasta, mikä kappale milloinkin vetoaa. Hartaampien laulujen lisäksi iloisemmat tontturallatuksetkin ovat mukavaa kuunneltavaa.”

Välillä Katriina uppoutuu kuuntelemaan lapsuusvuosien joululevyjä.

”Ne tuovat minun jouluuni tuulahduksen toisesta kotimaastani Kanadasta.”

Jouluisten koristeiden, laulujen ja herkkujen alle kätkeytyy kuitenkin se kaikkein tärkein - Jeesuksen syntymä.

”Vaikka haluammekin tarjota ihania jouluelämyksiä pienelle pojallemme, niin silti juhlan syvin olemus kumpuaa Jeesuksesta. Kiireen keskellä se helposti unohtuu, mutta pyhien aikaan rauhoitumme muistamaan ja kiittämään Häntä.”

 

Ilo päiväsankarista saa yhteen

"Kotimaassa lauletaan valkeasta joulusta I’m dreaming of a white Christmas”, mutta se on vain haaveilua", filippiiniläinen Armand Agsagani nauraa. Armand ja Clarita Agsagani ovat oppineet nauttimaan jopa Suomen pimeästä talvesta ja lumesta, joka tuo valoa.

Agsaganit ja heidän poikansa viettävät tänä vuonna jo kahdeksatta yhteistä joulua Suomessa. Perheen koti on Siilinjärvellä, synnyinmaa Filippiineillä.  "Jo kotimaassamme totuimme erilaisiin tapoihin viettää joulua. Siksi ei ole ollut vaikeaa oppia erilaista joulua täällä", Clarita kertoo.

Agsaganien mielestä eroja heidän ja suomalaisen joululla on vähän. Eron huomaa ruokapöydässä: "Me emme syö aattona puuroa vaan paistettuja riisi-kookoskakkuja." Lihana suositaan grillattua kanaa ja pöydästä löytyy nuudelia. Lanttu- ja perunalaatikko on Agsaganeille vierasta, ja savustetun sijaan joulukala on grillattua.

Toisten huomioiminen lahjalla on Agsaganien joulussa tärkeää, mutta lahjat eivät tule pukilta vaan läheiseltä läheiselle. Lahja on iloa yhteydestä. "Nyt kun olemme kaukana, annamme rahaa, jolla perheenjäsenet voivat ostaa itselleen lahjan meiltä." Pakettien avaamisen aika on jouluyönä.

Jouluyö on myös juhlan aika kirkossa. Kotimaassaan Agsaganit ovat tottuneet jo joulua edeltäviin iltamessuihin: "Joulukuun 16:nnesta aattoiltaan asti on joka ilta messu jossain kirkossa. Suomessa käymme jouluyön messussa jos mahdollista." Muut joulukirkot eivät tunnu omilta.

Tullaan perheeksi

Claritan ja Armandin perheelle joulu on ennen kaikkea kristillinen ilojuhla. "Kun laulamme joululauluja, laulamme niitä onnittelulauluina Kuninkaalle." Juhlan ytimestä kertovat Agsaganien suosikit Joy to the world ja filippiiniläinen Pasko na Naman, On jälleen joulu. Iloa halutaan ilmaista sekä reippaasti että rauhallisesti.

"Juhlassa on kyse Jeesuksen syntymäpäivästä", Armand tiivistää. Syntymäpäivää halutaan juhlia kokoontumalla yhteen. "Joulun ydin on mahdollisuus tulla perheeksi. Meillä ja teini-ikäisellä pojallamme ei ole täällä sukua, joten tapaamme ystäviä ja kutsumme luoksemme yksin eläviä", Agsaganit kertovat.

"Juhlia voi yksinkertaisestikin. Ruokien ja lahjojen ei tarvitse olla kalliita, koska tärkeintä on joulun henki. Se, mitä juhlimme, on enemmän kuin tunne. Juhla ei ole materiaalista vaan kiitos Jeesukselle", Clarita tiivistää. Siitä syntyy rauha ja hyvä tahto.

Sauna, salmiakki ja se kolmas

Agsaganien mukaan kristillinen juhla saa ihmisissä eloon lähimmäisenrakkautta etenkin vaikeina aikoina. "Filippiineillä ihmiset ovat muuttuneet taifuunien ja onnettomuuksien myötä. Nyt halutaan antaa rahaa muiden auttamiseen enemmän kuin ennen. Asenteet ovat muuttuneet."

Samaa muutosta on suomalaisissa: "Suomalaiset ovat anteliaita ja vieraanvaraisia, mutta on myös monia, jotka vasta hitaasti ovat ymmärtämässä antamisen merkityksen", Clarita selittää. "Suomalainen haluaa nähdä, mihin rahat menevät."

Agsaganit työskentelevät Missionuorissa ja ovat lähettäneet tiimejä auttamis- ja palvelutehtäviin. Matkat Haitiin, Romaniaan ja Venäjälle ovat todistaneet, että moni haluaa teoillaan ja lahjoillaan auttaa tuntemattomia. "Ei auttaminen keskity vain jouluun.  Joulun pitäisi olla joka päivä."

Sanoma avusta ja jakamisesta sai Agsaganit lähtemään vihreästä kotimaasta lähetystyöhön valkoiseen pohjolaan. "Tulimme auttamaan. Suomalaisilla on kansana paljon, mitä antaa eteenpäin", Clarita rohkaisee. "Teillä on sauna, salmiakki ja se kolmas". Hän tarkoittaa sisua. Agsaganien mielestä tämä kestävyys ja uutteruus on tarkoitettu käytettävän Jumalan hyväksi.

 

HELI HARING ja SINI-MARJA KUUSIPALO