Toiveikasta kehitystä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Toiveikasta kehitystä

Kuva Hanna Karkkonen

Kuopiosta kotoisin oleva Tiia Juzi työskenteli avustustyössä Afganistanissa vuodesta 2000 lähtien. Kesäkuussa 2013 Tiia palasi miehensä sekä poikiensa kanssa pois Kabulista perheen isän kotimaahan Sveitsiin.

Mitä olet oppinut naisten asemasta maailmassa?

”Kun lähdin Suomesta, oli Tarja Halonen juuri aloittanut presidenttinä. Saavuin Afganistaniin, jossa talebanit pitivät valtaa. Tytöt eivät saaneet käydä koulua tai opiskella eivätkä naiset työskennellä kodin ulkopuolella. Ero maiden välillä oli huima. Sveitsissä monet naiset ovat kotiäitejä. Olen oppinut arvostamaan sitä, että naiset voivat olla vahvasti läsnä lastensa arjessa.”

Millaista on elää Afganistanissa tyttönä ja naisena?

”En koskaan päässyt seuraamaan paikallisten elämää todella läheltä, joten voin vain arvailla. Ihmisten ja perheiden kunnia, hyvä nimi, on asia, jota suojellaan. Ihmiset ajavat yleensä omia etujaan, eivätkä välttämättä luota täysin edes läheisiin perheenjäseniinsä. Perheen pää on lähes aina mies. Hänellä on paljon valtaa, mutta myös paljon vastuuta. Tyttöjen ja naisten asema riippuu paljon perheestä ja suvusta. Yhteiskunnan tilanne heijastuu erityisesti naisten elämään: lapsikuolleisuus on suuri, elämä maaseudulla alkeellista ja toimeentulon eteen joudutaan tekemään paljon työtä.”

Millaista oli elää länsimaisena naisena?

”Sopeutumista se vaati. Erityisesti pukeutumiseen täytyi kiinnittää huomiota. Aina pihalta kadulle astuttaessa laitoin huivin päähän, näin osoitin kunnioittavani paikallista kulttuuria. Kadulla kulkiessa on soveliainta olla katsomatta miehiä silmiin. Toimistolla työkavereiden kanssa seurustelu oli vapaampaa ja tavallisempaa.”

Millaista kehitystä tapahtui 13 vuoden aikana?

”Naisten asema Afganistanissa on parantunut merkittävästi. Tytöillä on oikeus käydä koulua ja etenkin suuremmissa kaupungeissa opiskelumahdollisuuksia on koko ajan enemmän. Myös koulutuksen taso on parantunut. Toisaalta maan sisäiset erot kylien ja kaupunkien välillä ovat edelleen valtavat. Maaseudulla tyttöjen täytyy auttaa enemmän kotitöissä eikä heillä useinkaan ole mahdollisuuksia saada koulutusta peruskoulun päätyttyä. Toisaalta pelkkä koulutus ei riitä, tarvitaan myös työpaikkoja.”

Miltä tulevaisuus näyttää?

”Afganistanin tulevaisuus on jälleen kerran suuri kysymysmerkki. Kehityksen kannalta olisi tärkeää, ettei maa ajautuisi sisällissotaan. Poliitikot tarvitsevat paljon viisautta. Hyviä johtajia kaivataan julkishallinnossa, yrityksissä ja järjestöissä. On syytä olla myös toiveikas. Monet nuoret afgaanit ovat ahkeria, he tekevät mielellään töitä ja ovat innokkaita oppimaan uutta. Suurin osa väestöstä haluaa rauhaa.”

 

HANNA KARKKONEN