Vuosisata kuorotoimintaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Vuosisata kuorotoimintaa

Kuva Joona Saraste

Arvasivatkohan Hoosianna-kuorolaiset vuonna 1913, että sadan vuoden päästä heidän aloittamansa laulutoiminta on hengissä ja vieläpä hyvissä voimissa?

Kallaveden kirkkokuoro juhli viime sunnuntaina pyöreitä vuosia. Kuorossa musisoidaan kahdessa ryhmässä, seniorien ja kirkkokuorolaisten kesken.
Toiminnassa aktiivisesti mukana olevat Sirkka Jeulonen ja Aulis Kananoja kertovat tyytyväisenä löytämästään harrastuksesta. Tästä kuorosta on Sirkalla kokemusta jo vuodesta 1975, Aulis on päätynyt tänne poika-, mies-, ja kansalaisopiston sekakuoron kautta neljä vuotta sitten. Hänet onkin nähty laulutaidon lisäksi sopivaksi mieheksi pitämään kuoroyhdistyksen puheenjohtajan nuijaa.
Elinvoimaisen kuoron johtajalista selittää osansa kuoron pitkästä menestyksestä.

Tauno Äikää, Toivo Komulainen, Pertti Rusanen, Martti Rytkönen, Seppo Kirkinen, Anja Karttunen, Raimo Paaso”, luettelee Sirkka ulkomuistista.

Toiminnan vakinaisti sata vuotta sitten muuan lukkari Rissanen ja paikkana oli tietysti maaseurakunnan pääkirkko, tuomiokirkko. Vuosikymmenten vaihtuessa seurakunnan ja kuoron nimi ovat vaihtuneet ja nytpä Aulis ehdottaakin, että tulisikohan pohtia nimeä, joka ei olisi ainakaan estämässä uusia laulajakandidaatteja tulemasta mukavaan toimintaan.

Positiivista tiukkuutta

Nykyinen johtaja Anna-Mari Linna saa varauksettomat kehut. Aulis arvostaa hänessä jämäkkyyttä. Jutellessamme harjoitukset kuuluvat seinän takaa. Kumpikin panee merkille, että laulua kestää noin kolme sekuntia, kun Anna-Mari jo katkaisee sen. Se on sitä positiivista tiukkuutta, kun ei anneta laulaa huonosti. Pohdimmekin, että vaatii taitoa saada kuoroon niin hyvä henki, että siellä voidaan myös vaatia hyvin laulamista ja vieläpä henkilökohtaisesti toisten kuullen. Sirkka ja Aulis kehuvatkin kuorojen henkeä loistavaksi. Sellaisessa ilmapiirissä oppiminen mahdollistuu ja harjoituksista jää voimaantunut ja rentoutunut tunne.

Huippuhetkiä harrastuksessa ovat tietysti esiintymiset tärkeinä kirkkovuoden juhlapäivinä ja tietysti matkat. Erityisesti mieleen painuvat kirkkomusiikkijuhlat, joissa Sirkka on ollut aina mukana. Viime vuosina kuoroa on viety laulamaan Saaristokaupungin joulurauhanjulistukseen, Venäjälle, Saksaan, Unkariin, Viroon ja Ruotsiin Suomen Lappia unohtamatta.

Ihmisellä perustarve laulamiseen

Utelen vireän kuorotoiminnan salaisuutta. Ymmärrän, että vuosikymmeniä sitten elettiin aikaa, jolloin ei koettu uhrauksena sitä, että aamuviideksi mentiin joulukirkkoon äänenavaukseen, joulukirkon jälkeen vaihdettiin sivukirkolle ja siinä se joulu pitkälle menikin.

Mutta mikä saa tänä itsekeskeisyyden aikana sitoutumaan toimintaan?

”Ihmisen perustarve laulamiseen, ihmisäänen kuuleminen. Kokemusten saaminen siitä, kun sanat ja sävelet kohtaavat ja luovat ainutlaatuisia hetkiä”, johtaja pohtii.

Sirkka jatkaa kokeneensa, että työelämässä ollessaan hän lähti kuoroharjoituksista virkeämpänä pois ja sai esiintymisistä onnistumisen kokemuksia.

”On kiva kuulua ryhmään, jossa on hyvä henki ja jossa voi kokea tulleensa hyväksytyksi. Musiikin hengellisyys tuo oman ulottuvuutensa, sillä sen ansiosta laulaminen on rukousta. Sanat ja sävelet tulevat kaiken lisäksi mukana arkeen ja kantavat siellä. Jospa saisi tällainen toiminta seurakunnissa jatkua”, huokaa Sirkka lopuksi.



JOONA SARASTE