Ahneus vai anteliaisuus
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Ahneus vai anteliaisuus

Voi, miten meitä tavallisia palkansaajia onkaan kuohuttanut tuo eläkepomon leveä elämä.

Kuntatyöntekijöitten, kuten sairaankuljettajien (2058 €/kk), lastentarhanopettajien (2267 €/kk) ja liikunnanohjaajien (2051 €/kk) eläkeasioita hoidellaan Kuntien eläkevakuutuksessa noin kymmenkertaisella palkalla.

Tuon ehkä vielä sulattaisi, onhan johtaminen vaativaa työtä. Mutta se avobemari! Ja luksusasunnot remontteineen!

Perusteluissaan Merja Ailus oli sentään rehellinen. Hänen mukaansa ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää itselleen.

Käsi sydämelle: eikö jokainen halua?

Minun silmiini pistävät autot. En keksi yhtään syytä, miksi autosta pitäisi maksaa satatuhatta. Kalliit autot ovat minulle yksinkertaisesti pöyhkeilyn huippu.

Täsmälleen samaa voisi joku toinen sanoa minun kesämökistäni.

Olemme hyviä perustelemaan. Tarvitsen Audin, koska ajan niin paljon. Tarvitsen mökin, koska haluan lapsenlapsilleni onnellisia kesämuistoja.

Höpsis. Ei kukaan tarvitse Audia eikä kesämökkiä. Eikö sitä voi myöntää: ihminen haluaa kivaa ja miellyttävää itselleen. Olemme kaikki itsekkäitä.

Mutta missä menee itsekkyyden ja ahneuden raja? Ahneus on sitä, että haluaa itselleen enemmän kuin kohtuullista on. Kun ahneesti kahmin itselleni yhä enemmän, tallon toisia. Jos mieleen ei juolahda, mitä hyvää ja hyödyllistä voisin rahoillani tehdä, pitäisi hälytyskellojen soida.

Kun ote vallan kahvasta on vakaa ja etäisyyttä toppahousuarkeen riittävästi, voi olla vaikea nähdä, mikä pienen puurtajan silmin näyttää kohtuuttomalta.

Anna adventin avata silmät ja sydän. ”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus. Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.” Valintoja tehdään joka päivä sekä töissä että kotona: ahneus vai anteliaisuus, ylpeys vai nöyryys, sota vai rauha.

Siunattua adventin aikaa – avoimin silmin ja sydämin kohti joulua ja uutta vuotta!

 

Kiitän lämpimästi kolmen vuoden matkasta kanssanne ja toivotan kirjoitusintoa uusille kolumnisteille.

 

HELENA KANTANEN
**@**