Mies, jonka Jumala pelasti leijonilta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Mies, jonka Jumala pelasti leijonilta

25.9.2019

Teksti: Anu Heikkinen

Kuva: Antti Yrjölä

 

Danielin kertomus muistuttaa siitä, että Jumalaan voi aina luottaa, näyttipä tilanne miten epätoivoiselta hyvänsä. 

Vanhan testamentin Danielin kirja on täynnä dramatiikkaa, Babylonian ja Persian hovien juonitteluja ja unenomaisia näkyjä. Yksi tunnetuimmista Danielin kirjan kertomuksista on kuudennen luvun kuvaus siitä, kuinka Jumala pelastaa Danielin leijonien luolasta.

Juutalainen Daniel on kohonnut korkeaan asemaan ja Persian
kuninkaan suosikiksi. Kateelliset virkamiehet yrittävät saada hänet kiinni rötöksestä syöstäkseen hänet pois virastaan, mutta rehellisestä Danielista ei löydy virheitä.

”Daniel on ihannehahmo, viisas ja kunnioitettava mies, joka luottaa Jumalaan ja noudattaa tarkasti hänen tahtoaan, 
kuvailee Kirkkohallituksen johtava asiantuntija, raamatuntutkimuksen dosentti Kari Latvus.

Kieroilijat keksivät juonen ja puhuvat kuninkaan pussiin. He saavat tämän määräämään, että se joka kolmenkymmenen päivän aikana rukoilee jotakuta muuta kuin kuningasta, heitetään leijonien luolaan.
Daniel jää kiinni israelilaisten Jumalan rukoilemisesta. Kuninkaan on surukseen heitettävä hänet leijonille, mutta Jumala varjelee viattoman Danielin vahingoittumattomana. Paha saa palkkansa, ja vihamiehet perheineen joutuvat leijonien ruuaksi.

Toivoa sorron alla

Danielin kirjan tapahtumat sijoittuvat 500–400-luvuille eKr., jolloin juutalaiset elivät pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Tieteellisen raamatuntutkimuksen mukaan tekstit ovat kuitenkin saaneet tuntemamme muodon vasta toisella vuosisadalla eKr.

”Oikeastaan on olemassa kaksi erilaista Danielin kirjaa: lyhyempi, osin hepreaksi, osin arameaksi kirjoitettu teksti, jonka pohjalta Kirkkoraamattumme on käännetty, ja runsaampi kreikankielinen versio.”

Kari Latvuksen mukaan arvioitu kirjoitusajankohta kertoo myös paljon Danielin kirjan viestistä. Tuolloin juutalaiset elivät Syyrian suurvallan sorron alla. Persialaiset kuninkaat olivat usein harjoittaneet myötämielistä uskontopolitiikkaa, ja toive samanlaisesta kunnioituksesta paistaa Danielin kertomuksesta.

”Sortokaudella kuvataan kaukaisia muistoja siitä, että persialaiset kuninkaat olivat hyviä ja viisaita, vaikka heidän virkamiehensä saattoivat olla keljuja. Kertomuksissa Jumala pelastaa aina kansansa jäsenet, kuten Danielin leijonien luolasta.”

Varjeleeko Jumala aina?

Kari Latvuksen mukaan kertomuksen keskeinen viesti on se, että Jumala auttaa ja pelastaa äärimmäisessä hädässä ja on kaiken yläpuolella.
”Maailma on muuttunut kertomuksen kirjoitusaikojen jälkeen. Kertomus antaa hyvin yksinkertaisen vastauksen, mutta maailma näyttäytyy paljon monimutkaisempana. Myös Jumala tuntuu sen myötä paljon vaikeammin ymmärrettävältä.”

Ikivanhaa kertomusta voidaan lukea monin eri tavoin ja eri rooleista käsin. Tulkintaan antavat uusia sävyjä kulloinkin koettu
historia ja se tilanne, jota eletään.

”Kertomus elää vähemmistön edustajille eri tavalla kuin vallankahvassa oleville ja enemmistöön kuuluville. Daniel kuuluu pieneen vähemmistöön, ja yrittää säilyttää uskonnollisen identiteettinsä ja asemansa vieraan kansan keskellä.”

Juutalaisessa tulkintaperinteessä perinteisen, Jumalan varjelusta korostavan tulkinnan rinnalla elää nykyään holokaustin nostama kysymys: entä jos Jumala ei aina varjelekaan aina viatonta?
”Tämä kysymys ei tosin ole uusi. Jo ajanlaskun taitteessa haettiin vastausta siihen, miksi Jumala ei aina auta. Danielin kirjassa välkähtää toivo siitä, että oikeudenmukaisuus tapahtuu ylösnousemuksessa.”