Vihainen vihreä Simo improaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Vihainen vihreä Simo improaa

25.9.2019

Teksti: Ulla Remes

Kuvat: Tuija Hyttinen

 

Mitä ihmettä Alavan kirkon kellarissa tapahtuu?

Ovesta kurkistaa ohikulkeva vapaaehtoinen sisään, kun sisältä kuuluu innostunutta, latautunutta puhetta. Pienelle nuorten aikuisten ryhmälle esittäytyvät Alavan seurakunnan nuorisotiloissa aivan oudot tyypit. Mukava, hidas Liisa, karvainen, lentävä Kimmo, musikaalinen, sihisevä Aapeli, vihainen, vihreä Simo ja suuri, sykähdyttävä Sami ovat roolihahmoja, joiden kuuluu esitellä itsensä saamiensa satunnaisten sanojen avulla.

Hetken päästä oven taakse menee pari ”tunneammattilaista”, joille keksitään tunnetilat ja tilanne, jossa vuoropuhelu tapahtuu. Lentokone matkalla Thaimaahan, raviradan katsomo tai opettajan ja vanhemman vanhempainvartti ideoidaan miljöiksi tällä kertaa. Tilanteet esitetään innostuneesti, pettyneesti, hilpeästi, jännittyneesti tai vaikkapa tylsistyneesti ja heti sen jälkeen ylipositiivisesti. Ryhmä voi haastaa oven taakse menijät melkein mihin tahansa.

”Impron idea on juuri yllätyksellisyys, heittäytyminen uuteen ja ennakoimattomaan turvallisessa ympäristössä: tehdään yhdessä harjoituksia, nauretaan niille ja mennään eteenpäin”, selittää ohjaaja Tiia Volotinen, joka ohjaa työkseen varhaisnuoria Alavan seurakunnassa ja vapaaehtoistyönä nuorten aikuisten improryhmää ja Milla Hartikaisen kanssa. 

Toiminta alkaa olla vakiintunutta

”Tällaisia ryhmiä on koko maassa vain harvoissa seurakunnissa, koottua tietoa ei taida olla. Olemme myös sijoittuneet Kuopion impro-ryhmien joukossa hyvin, vaikka tarkoituksemme ei ole kilpailu vaan yksinkertaisesti vapauttava hauskanpito.”

Improssa on aineksia musiikista, tanssista, teatterista; se on vuorovaikutusta ja tunnetyöskentelyä yhtä aikaa. Harjoituksia yks-kaks-kolme-IMPROOOO edeltää aina kehon rento lämmittely.

Epämukavuusalueelle innolla

Mukana keskiviikkoillan kokoontumisessa on kaksi ensikertalaista, joista
Tiia Laukkanen tuli sanojensa mukaan omalle epämukavuusalueelleen mukaan yksinkertaisesti siksi, että katsoi netistä, mitä Alavan kirkolla tänään tapahtuu. Jani Laitinen tuli juuri impron perässä:

”Impro oli yläkoulussa Minarissa (Minna Cantin koulu) valinnainen aine. Se kiinnostaa minua”, kertoo Jani, joka tuli nuorten aikuisten ryhmään työpäivän jälkeen. Hän oli vaikuttunut illan hyvästä hengestä: kaikilla oli hauskaa, jokainen uskalsi heittäytyä.  Alavan seurakunnan toiminta on Janille tuttua, hän on aiemmin käynyt nuorten lautapelikerhoissa.

Pasi Peippo on ennen Kuopioon muuttoaan toiminut 11 vuotta nuorisoteatterissa. Myös seurakuntataustaa löytyy. Puolitoista vuotta toimineeseen Alavan seurakunnan improryhmään hän tuli heti alussa, koska teatterin maailma on hänelle tuttua jo nuoruudesta. Se tuo mukavaa vaihtelua fysioterapiaopintoihin.

”Myös seurakunnan arvot ovat vahvat, arvostan niitä ja ne ovat kohdallaan itsellenikin.”

”Impro auttaa pois jännittämisestä. Parasta on vapaus tehdä ja tuoda omia tunteita ja erilaisia puolia esiin, olla oma itsensä. Se vahvistaa luottamusta toisiin ihmisiin, mistä on hyötyä työssä ja muussa 
elämässä”, Pasi sanoo.