Yllätyksiä täynnä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Yllätyksiä täynnä

Kuva Joonas Vähäsöyrinki

Jeesuksella on monenlaisia yllätyksiä: Kaikki joutuvat vastuuseen teoistaan ja tekemättä jättämisistään, niin fariseukset kuin publikaanitkin. Edessä on kahdenlainen iankaikkisuus: onneton ja onnellinen. Suuri yllätys oli myös se, että armo ja anteeksiantamus on tässä ja nyt. Ja se kuuluu kaikille, siis muillekin kuin juutalaisille, jotka olivat lähteneet seuraamaan Jeesusta. Iankaikkisen armon syvyys, laajuus, pituus ja ehdottomuus yllätti. Ja vielä, että parannus on tehtävä armonajassa.

Erityisen vakavana eteemme avautuu kirkkovuoden viimeisen sunnuntain, Tuomiosunnuntain sanoma. ”Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen…” (2.Kor.5:10). Hyvin huonosti tuntuu tuomion ajatus sopivan Kristuksen nimen yhteyteen ja tämän päivän ihmisen ajatusmaailmaan, vaikka Raamatussa sanotaan selvästi, että ”Isä on antanut kaiken tuomion Pojalle” (Joh. 5:22).

Jeesus joutui varoittamaan omia opetuslapsiaan omahyväisyydestä. Uskovien tulee itse pelätä kadotusta, mikäli mieli pysyä oikealla tiellä. Vain pari kertaa hän osoittaa varoituksen sanat fariseuksille. Ja mikä hätkähdyttävää, hän ei koskaan varoita syntisiä tällä tavoin, vaan niitä, jotka hän lähettää julistamaan Jumalan valtakunnan evankeliumia. Hän ei sano, että helvetinpelon tulisi olla heidän sanomansa syntisille, vaan heidän itsensä tulisi tuntea helvetin pelkoa. Kun he sitä tuntevat, he eivät pelkää mitään muuta, eivät edes marttyyrikuolemaa.

Viimeisenä päivänä Armon Herra istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Silloin hän erottaa lampaat vuohista. Paimenelle ei ole epäselvää, kuka on lammas, kuka kuuluu vuohien sukuun. Ei tarvita todistajia, ei kuulusteluja, ei epäröintiä. Lampaat olivat Jeesuksen tuttuja jo ennestään. He ovat hänen veljiään ja sisariaan. Jeesus itse kysyi kerran: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni? Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni. Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Matt. 12:49–50). Siis he, jotka olivat kuulleet hänen kutsunsa ja lähteneet seuraamaan häntä, heitä Kristus ei häpeä kutsua veljikseen (Hepr.2:11). Koska Jeesus vielä elää omiensa keskellä, sinäkin kohtaat hänet joka kerran, kun kohtaat hänen omansa. Ja se joka ottaa vastaan hänen omansa, ottaa vastaan hänet. Mutta entäs se, joka hylkää hänen omansa?

Viimeinen päivä on kaikille suuri yllätys. Tuomiosunnuntain teksteissä Kristus kääntyy niiden puoleen, jotka ovat kuulleet hyvän sanoman ja jotka tietävät Herransa tahdon. Kukaan ei voi jäädä sivusta seuraamaan. Silloin tapahtuu jako lampaisiin ja vuohiin. Sekä siunatut että kirotut yllättyvät, miten se näin menee. Siunatut eivät tiedä palveluksistaan eivätkä kirotut laiminlyönneistään. Kysymys ei ole laiskuudesta tai ahkeruudesta, vaan hedelmistä, joita Kristuksen rakkaus on saanut elämässä aikaan. Aito kristillisyys tuottaa myös aitoja hedelmiä. Ovatko sanat ja teot pitäneet yhtä?

”Jumalan sana on elävä ja väkevä… Se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. Jumalalta ei voi salata mitään… Hänelle meidän on tehtävä tili… Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” (Hepr. 4:12,13,16) Jumalan valtakunnasta julistetaan vielä katuvalle syntiselle kaikkien syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Nyt on vielä armon aika. Nyt vielä tuomitaan siellä minut ja sinut sulalla armolla ja anteeksiantamuksella, jos otamme hänet vastaan.

 

TEUVO MONONEN

Kirjoittaja on Kuopiossa eläkepäiviä viettävä Kontiolahden kirkkoherra

 

Tuomiosunnuntai | Matt. 25:31–46

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.

Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.

Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat.