Miten oppia elämään jännittäjänä?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Miten oppia elämään jännittäjänä?

28.8.2019

Teksti: Hanna Valkonen

Kuva: Pixabay ja Hanna Valkonen

Sydän tykyttää, kädet hikoavat ja puna nousee kasvoille – tuttu tilanne? Herkkä ihminen jännittää sosiaalisia tilanteita muita useammin ja voimakkaammin. 

Herkkyyttä voi kuvata, että se vaihtelee jäätymisestä kiehumiseen. Kyse on alttiudesta reagoida vahvasti pieniin ja jopa täysin tiedostamattomiin ärsykkeisiin”, kuvailee psykiatri Juhani Mattila kirjassaan Herkkyys ja sosiaaliset pelot (Kirjapaja 2014). 

Herkästi reagoiva ihminen on todennäköisesti joutunut kuulemaan huomautuksia tai moitteita tyyliin: ”Miten sinä noin vähästä suutut?” tai ”On se kumma, kun et kestä ihan tavallisia asioita.” Useimmat sosiaalisista peloista kärsivistä aikuisista ovat juuri niitä, jotka ovat saaneet negatiivista palautetta herkkyydestään. Heidät on ehkä jo lapsena leimattu poikkeavan ujoiksi, mistä on tullut heille ylimääräinen painolasti kannettavaksi. 

Tieto lisää turvallisuutta 

Sosiaaliset tilanteet ovat usein monitahoisia, ja mielikuvitukselle jää runsaasti tilaa. Varsinkin herkkä ihminen, joka havaitsee paljon, voi jäädä miettimään, sanoiko hän jotain, mikä pahoitti toisen mielen.

Virhetulkintojen välttämiseksi olisikin hyvä kysyä rohkeasti, ymmärsikö hän puhujan sanomiset oikein. 

Pelkoja voi oppia hallitsemaan ja elämään vapautuneempaa elämää. Yksi tärkeä herkän ihmisen opettelutehtävä on se, ettei alistu aina tekemään, mitä muut haluavat, ja vaikene omista pettymyksistään ja loukkaantumisistaan. 

”Jokainen odottaa rajoittaviin pelkoihinsa nopeaa helpotusta, mutta omien suhtautumistapojen muuttaminen ja uusien oppiminen on hidas prosessi”, Mattila muistuttaa. 

”Omana itsenä oleminen rinnastetaan niin kiinteästi rohkeuteen, että voi ihmetellä, eivätkö kaikki tunteet olekaan omaa itseä. Eikö ihminen ole aidosti oma itsensä silloinkin, kun hän jännittää, pelkää, ujostelee, hämmentyy ja tuntee epävarmuutta? Eikö tällainen tunneherkkyys ole tärkein osa omaa itseä?”, Juhani Mattila pohtii.

Jokainen on varmasti jännittänyt joskus ja tietää, miltä se tuntuu. Kun jokin tilanne on itselle tärkeä ja sen edessä kokee onnistumisen painetta, kehomme autonominen hermosto valpastuu ja valmistautuu suojelemaan meitä kuviteltua uhkaa vastaan. Kysymys on usein väärästä hälytyksestä. Tilanne ei lopulta olekaan niin paha kuin kehomme rektiot kuten sydämen tykytys, käsien vapina tai suun kuivuminen antavat mielemme olettaa.

”Saatat pelätä, että muut huomaavat jännityksen, mutta usein arvioimme tämänkin yläkanttiin. Ja jos muut huomaavat, he useimmiten suhtautuvat sinuun hyväksyvästi. Sopiva jännitys virittää meitä hyvään suoritukseen. Voit siis suhtautua jännittämiseesi ystävänä, jota ei tarvitse pelätä”, opastaa psykoterapeutti Aino Kanniainen.

 

Jos jännitys rajoittaa elämää

Elämää rajoittavasta jännittämisestä voi oppia pois. 

”Jos uskallat altistaa itsesi toistuvasti ensin vähemmän ahdistaviin tilanteisiin, voit saada onnistumiskokemuksia. Lopulta voit huomata, että aiemmin ahdistavat tilanteet sujuvatkin helpommin. Silloin voit onnitella itseäsi. Uskaltautumalla olet kasvattanut itseluottamustasi ja voit olla oma itsesi tilanteessa kuin tilanteessa.”

Kanniainen tietää, että asiaankuuluva jännitys voi saada myös mittasuhteet, jotka tuottavat voimakasta ennakoivaa pelkoa ja alkavat rajoittaa elämää, opiskelua, työtä ja sosiaalista elämää. 

”Sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja paniikkioireisiin kannattaa hakea ammatillista apua. Olet sen arvoinen. Ethän jää yksin ongelmasi kanssa”, psykoterapeutti muistuttaa.

Ainon 5 ohjetta jännittäjälle:
Opettele sallivampaa suhtautumista itseen.
Vältä täydellisyyden vaatimista.
Irrottaudu ehdottomasta hallinnan tarpeesta.
Anna itsellesi lupa pyytää apua.
Tee asioita, jotka vahvistavat mielenrauhaasi, hyvinvointiasi ja onnellisuuttasi.