Mitä on hengellinen väkivalta?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Mitä on hengellinen väkivalta?

28.8.2019

Teksti: Virpi Hyvärinen

Kuva: Pixabay

 

Joskus se, mitä sanotaan rakkaudeksi, onkin mitä ahdistavinta väkivaltaa. 

Terapeutti, teologi Janne Villa sukelsi hengellisen väkivallan tummiin vesiin jokunen vuosi sitten kirjoittaessaan aiheesta tietokirjan Hengellinen Väkivalta (Kirjapaja 2013). Aihe on tullut tutuksi myös terapeutin vastaanotolla, kun epäterveen uskonnon traumatisoimat ihmiset ovat hakeutuneet avun piiriin. 

Villan mukaan hengellinen väkivalta on ihmisen alistamista tavalla, jossa uskontoa käytetään alistamisen välineenä. Se voi ilmetä niin henkisenä, taloudellisena, seksuaalisena kuin fyysisenäkin väkivaltana.  

Suljetut yhteisöt

Hengellistä väkivaltaa tuottavat erityisesti pienet, suljetut ja autoritaarisesti johdetut yhteisöt, joihin on muodostunut omalakisia toimintatapoja.  

”Eniten sitä on erilaisissa lahkoissa, kulteissa ja itsenäisissä, isoihin kirkkokuntiin kuulumattomissa pienissä seurakunnissa”, toteaa Villa. 
Luterilaisen kirkon valtavirtakristillisyys ei Villan mukaan tuota nykyisellään juurikaan hengellistä väkivaltaa.  

”Tietysti aina voi olla yksilöitä jotka siihen syyllistyvät, mutta perusmeno ja instituutio toimivat aika lailla väkivallattomasti. Kirkossa on käytössä valvontasysteemit, ja ihmisillä on mahdollisuus valittaa epäasiallisesta käytöksestä.” 

”Kirkon sisällä tällaiset ongelmat mahdollistuvat lähinnä tiukemmissa, herätysliiketyyppisissä yhteisöissä.”  

Kova kontrolli

Yleisintä hengellistä väkivaltaa on Villan mukaan henkinen painostus, uhkailu, eristäminen ja pelottelu. Usein on kyse siitä, että joku haluaa saada kontrollin ja vallan ihmisistä, ja valjastaa uskonnon väkivallan välineeksi.  

”Jos uskontoa haluaa käyttää väärin, siitä saa halutessaan perustelut mihin vain. Kun kyseenalaistamattomaan asemaan noussut johtaja ’tietää’, mikä on Jumalan tahto, hän voi kontrolloida ihmisten elämää monella tapaa: miten pitää käyttäytyä, ketä saat tavata, millaista musiikkia saat kuunnella, miten toteuttaa seksuaalisuuttasi.”  

Kontrolli ei ulotu ainoastaan siihen, miten tulee elää ja toimia, vaan usein myös siihen, miten pitää ajatella ja mihin uskoa. Ja jos ei usko, niin pelotellaan ja uhkaillaan.  

”Kun on kyse ihmisen mielestä ja sielusta, alistamiseen ei voi paljon vahvempaa välinettä löytyä kuin se, että johtaja tai yhteisö ’tietää’ kuka menee taivaaseen ja kuka helvettiin.”  

Eristäminen traumatisoi

Myös eristämisen uhkaa käytetään ihmisen kontrolloimisessa: jos ei toimi ja usko yhteisön oppien mukaisesti, ihminen suljetaan yhteisön ulkopuolelle.  

”Kärjistetyimmässä muodossa tämä esiintyy Jehovan todistajilla, jotka eivät pahimmillaan saa tervehtiä eivätkä tuntea yhteisön jättänyttä ihmistä. Tämä saattaa katkaista esimerkiksi vanhemman ja lapsen suhteet täydellisesti.” 

”Jehovan todistajat itse pitävät tätä rakkaudellisena tekona. Ajatus on, että kun ihmistä painostetaan eristämällä, hän palaa takaisin. Käytännössä tämä on kuitenkin hirvittävän traumaattista yksilön kannalta.” 

Hengellistä väkivaltaa tapahtuu jonkin verran myös taloudellisen riiston muodossa. 

”On yhteisöjä, jotka painostavat jäseniään antamaan säännöllisesti suuria summia rahaa ja lahjottamaan omaisuutensa lopulta yhteisölle lasten sijasta”, kertoo Villa. 

”Julkisuudessa on ollut esillä esimerkiksi Koivuniemen kultti, jonka työntekijät saavat minimaalisen palkan työstään ja kaikki muu menee lahkolle.”  

Yhteisön vastuu suuri

Fyysinen väkivalta hengellisyyteen liitettynä on Villan mukaan radikaalisti harvenemaan päin. 

”Sitä on oikeutettu monien sukupovien ajan Raamatun sanalla ’Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa’. Tämän tyyppistä ajattelua ja toimintaa ilmenee enää yksittäistapauksina.” 

Seksuaalisuuden saralla hengellinen väkivalta näyttäytyy Villan mukaan erityisesti hyväksikäytön peittelyn ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten painostamisen muodossa. 

”Yhteisön sisällä voi olla esimerkiksi sellainen käytäntö, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei saa puhua yhteisön ulkopuolelle tai viranomaisille. Tähän voi liittyä vääristynyt anteeksiantokulttuuri: se riittää, että tekijä pyytää uhrilta anteeksi.”  

Seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut paljon julkisuudessa etenkin katolisessa kirkossa ja Suomen ev.lut. kirkkoon kuuluvassa vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä ilmenneiden hyväksikäyttötapausten vuoksi.  

”Lestadiolaisyhteisössä otettiin tapausten jälkeen virallinen kanta, että viranomaisiin pitää aina ottaa yhteys, jos jotakin väkivaltaa ilmenee. Tämä on positiivinen esimerkki kehityksestä, jonka julkinen keskustelu on meillä saanut aikaan”, Villa selvittää. 

”Myös katolinen kirkko on alkanut aktiivisesti käsitellä asioita, mutta paljon on työtä ja tutkimusta vielä edessä.” 

Janne Villan mukaan hengellisessä väkivallassa on kyse nimenomaan vääristyneestä vallankäytöstä – hierarkiassa ylempänä oleva alistaa alempana olevaa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään yksilöistä, vaan systeemistä.  

”Hengelliseen väkivaltaan ei riitä se, että on yksittäisiä vallanhaluisia tyyppejä, vaan siihen tarvitaan porukka, joka mahdollistaa väkivallan. Yhteisön vastuu hengellisestä väkivallasta on suuri.” 



Tukea uskontojen uhreille

Jos olet kokenut hengellistä väkivaltaa ja kaipaat vertaistukea, sitä voi saada Uskontojen uhrien tuki ry:n toiminnasta. UUT on poliittisesti, taloudellisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhdistys, jonka tavoitteena on tukea uskonnollisissa yhteisöissä vaikeuksiin joutuneita ihmisiä ja heidän läheisiään. Lisätietoja: uskontojenuhrientuki.fi