Jumalaton kosmos on mykkä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Jumalaton kosmos on mykkä

Uskontotieteilijä Mircea Eliade kuvailee kirjassaan Pyhä ja profaani (1957) modernia ihmistä, jolle Jumalan todellisuus on muuttunut elottomaksi ja mykäksi. Sieluttomalle kulttuurille kosmos ei sisällä mitään sanomaa. Myös tietoisuus luonnon pyhyydestä on hävinnyt.

Eritoten kaupunkilaisälymystön kristillisyys on menettänyt merkitystään, sillä sen hengellinen vastaanottokyky on heikentynyt. Jumala jää hengelliset kanavansa visusti kiinni pitäville vieraaksi.

Kristinuskon totuuteen ja dynamiikkaan kyllästyneesti, välinpitämättömästi ja vaivaantuneesti suhtautuva kulttuuri tukahduttaa ja katkaisee tietoisesti kanavia, joiden kautta Korkein on perinteisesti puhutellut.

Minkä hinnan kulttuurimme mahdollisesti joutuu maksamaan siitä, jos lasten uskonnolliset kasvattajat ovat yhtä ymmällään – vailla uskon äidinkieltä, sisältöjä ja sanoja – kuin kasvatettavansa?

Uskon uusavuttomuudella voi olla laajempia yhteisöllisiä seurauksia kuin arvataankaan. Kristillisten käsitteiden hämärtyminen ja tapojen näivettyminen saattavat johtaa takapakkiin kohti pakanallisia palvontamenoja. Kuten kultaisten vasikoiden ja kädenpuristusten korottamiseen siksi korkeimmaksi jumalaksi, jolta kaikkea hyvää odotetaan.

Näyttää epäilyttävästi siltä, että kulttuureissa, joissa Jumalan rakkaus, pelko ja kunnioitus heikkenevät, myös estot ihmisen loukkaamiselle karisevat. Jumalan sivuuttamisesta egoistisen ihmisen itsensä tieltä ei ole pitkä matka Jumalan kuvien halveksimiseen.

Miten käy Hengen kosketusta toisenlaisiin kosketuksiin ja kickseihin kiihkeästi pakeneville ihmisille ja kulttuureille, jotka kadottavat tajun siitä, että jokainen Luojan luoma on yhtä arvokas, olkoon sitten köyhä tai kipeä, elämänsä itse tai toisten avustuksella pilannut?

Tuon tajun, joka on elähdyttänyt Euroopan henkistä kehitystä, vaikka kristinusko onkin yritetty kerta toisensa jälkeen valjastaa pyhää vihaansa puhkuvien pikkusielujen valtapyyteiden edistämiseen.

”Tietäkää siis: Jumala on lähettänyt pelastussanomansa pakanakansoille, ja ne myös kuulevat sitä!”, Paavali päättelee Apostolien teot. Ehkä ne kansat, joille Eurooppa aikanaan välitti evankeliumin, palaavat tulevaisuudessa tekemään meille vastapalveluksen: kertomaan, miten pyhien yhteyteen taas päästiinkään.

 

JANNE VILLA