Vammaisen lapsen arvo
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Vammaisen lapsen arvo

Jumalan silmissä kaikki ovat yhtä arvokkaita. Lasten oikeuksien päivää vietetään useissa maissa 20.11. muistutuksena lasten ihmisarvosta ja merkityksestä. Tänä vuonna sen yhteisenä kansallisena teemana ovat vammaisten lasten ja nuorten oikeudet. Jokainen on erilainen ja silti yhdenvertainen, asiaa sanoitetaan.

Lapsen oikeuksien päivä pohjautuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on ratifioitu Suomessa 1991. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita ja se velvoittaa valtiovaltaa, kuntia ja kirkkoa huolehtimaan lapsen oikeuksista.

Juhlapäivää ja vuoden 2013 teemaa on valmistellut Lapsiasiavaltuutetun toimiston kanssa laaja yhteistyöverkosto, jossa on mukana kirkollisten palvelujärjestöjen sekä kirkkohallituksen asiantuntijoita. Vammaisten lasten ja nuorten mielipiteitä ja kokemuksia, voimavaroja ja mahdollisuuksia halutaan tuoda esiin: päivän motto on Luota mun vahvuuksiin.

Vammaisten lasten ja nuorten ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa on hyvä arvioida ja välittää päättäjille tietoa vammaisille lapsille ja nuorille sekä heidän perheilleen tärkeistä asioista.

Kun perheeseen odotetaan vauvaa, sikiötä tutkitaan mahdollisen vamman selvittämiseksi. Mikäli jotakin poikkeavaa havaitaan, vanhemmat saavat ottaa tai joutuvat ottamaan kantaa, haluavatko he abortoida sikiön vai jatkaa raskautta ja ottaa vastaan erilaisen lapsen.  

”Downius on salonkikelpoinen syy abortille. Minusta se on rodunjalostusta. Entä jos perheen terveenä syntynyt lapsi vammautuu myöhemmin, muuttuuko hänkin sillä hetkellä kelvottomaksi? Menettääkö hän vanhempiensa rakkauden? Pitäisikö hänet tappaa?”

Näitä kovia kysymyksiä kysyy päätoimittaja Marjo Rönnkvist Jyväskylän Henki ja Elämä -seurakuntalehdessä 15/2013. Hän on itse viisivuotiaan down-tyttären äiti, joka rankan alkuvaiheen jälkeen elää tavallista lapsiperheen elämää, jolle vamma tuo oman lisänsä. Halauksia ja iloa saa koko lähipiiri. Marjo Rönnkvist kokee, että ainoa tarvittava vanhemman valmius on tahto rakastaa.

Toisenlaiset kysymykset ovat autistisella nuorella ystävälläni, joka aikuistuttuaan siirrettiin kotihoidosta Pieksämäelle Vaalijalan kuntayhtymän kuntoutuskeskukseen. Hän toivoisi esimerkiksi pääsevänsä omaan lapsuuskotiinsa säännöllisesti, mutta yhteiskunta tarjoaa Kelan kautta hänelle kyydin kotiin kerran vuodessa. Hän ei ole yksin. Samat maksajakuntien kustannusten leikkauksista johtuvat ongelmat kasautuvat heille, joilla ei ole äänekkäitä lobbareita apunaan.

Vammaisen ihmisoikeuksia poljetaan monin tavoin. Ne pitää tehdä näkyviksi.

Lapsen oikeuksien päivästä on annettu liputussuositus. Nostetaan lippu salkoon lapsen kunniaksi, vammaisten lasten ja muiden ihmisten oikeuksien puolesta, yhteisen hyvän elämän puolesta!

 

ULLA REMES