Suntio on monessa mukana
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Suntio on monessa mukana

24.4.2019

Teksti: Heli Haring

Kuvat: Tuija Hyttinen

Seurakuntamestarit eli suntiot ovat varsinaisia jokapaikanhöyliä.  Heidän työnsä on varmistaa, että kirkon rattaat pyörivät kitkattomasti.

Nilsiässä suntiona työskentelevän Pirjo Pasasen työpäivä on alkanut aamuseitsemältä kirkolla.

”Heti ensi töikseni siivosin wc-tilat ja vähän muitakin paikkoja. Siistiä täytyy olla, sillä tänne on pian tulossa omaisia noutamaan vainajan arkkua Murtolahteen, jossa siunaaminen tapahtuu”, Pasanen kertoilee.
Omaisten saavuttua Pasanen laittaa saattokellot soimaan. Se tapahtuu kirkon sakastissa näyttöruutua painamalla.

”Ei näitä kirkonkelloja enää nykyisin soitella köysistä vetelemällä. Eri tilanteisiin tarkoitetut soitot on ohjelmoitu valmiiksi ja ne käydään vain napsauttamassa päälle.”

Digitalisaatio on siis saavuttanut jo kirkonkellotkin.

Kysyy kuntoa

Kun Pasaselta kysyy, mitä kaikkea hänen toimenkuvaansa kuuluu, saa vastaukseksi iloisen naurun.

”Voi, se riippuu niin paljon päivästä ja vuodenajastakin. Yksikään päivä ei ole samalainen.”

Yksi keskeinen osa työtä on kiinteistöstä huolehtiminen ja eri tilaisuuksia edeltävät valmistelutyöt.

”Lamppujen vaihtoa, tilojen siivoamista ja tarvikkeiden hankintaa. Ennen kirkonmenoja laittelen virsien numerot tauluihin. Se onkin tarkkaa puuhaa, ettei vaan mene numerot väärään järjestykseen – joskus nimittäin niinkin on käynyt.”

”Usein autan myös pappia pukeutumisessa ennen jumalanpalvelusta.”

Aina välillä pitää muistaa tarkistaa sekin, että kirkon flyygelissä on tarpeeksi nestettä.

Pasanen kertoo, että jotkut työtehtävät kysyvät fyysistä kuntoa.

”Esimerkiksi siunaustilaisuutta varten alttarin eteen täytyy kantaa katafalkki ja kukkatelineet, ne painavat aika paljon.”

”Ja lamppujen vaihto kirkon kattokruunuihin on oma suorituksensa. Sitä en yksin rupea tekemään, vaan ihan turvallisuussyistä jonkun pitää olla siinä kaverina.”

Monipuolisuus viehättää

Pasanen on työskennellyt suntiona Nilsiässä kaksi vuotta. Sitä ennen hän toimi Kuopion Isolla hautausmaalla erityisammattimiehenä.

”Minulla on puutarha-alan koulutus ja paljon kokemusta hautausmaatyöskentelystä. Jossain välissä tein myös leipurin hommia, mutta lopulta veri veti enemmän tähän kirkon työhön.” 

”Kasvoin kristillisessä kodissa, joten kirkko on aina ollut lähellä sydäntä.” 

Parhaillaan Pasanen on aloittelemassa suntion oppisopimuskoulutusta.

”Työkokemustahan minulla on jo kasassa, mutta näyttökokeet puuttuvat.”

Monipuolisuus on juuri se tekijä, joka Pasasta suntion työssä viehättää.

”Tässä pääsee tekemään niin monenlaisia asioita, ettei varmasti ehdi työhönsä kyllästyä.”

Opastusta ja tilastointia

Pasanen kertoo yrittäneensä perehtyä myös Nilsiän kirkon historiaan, taiteeseen ja arkkitehtuuriin, jotta osaisi vastata kävijöiden kysymyksiin.

”Tahkolla käy paljon turisteja ja monet heistä haluavat tulla tutustumaan kirkkoon. Varsinkin tiekirkkosesongin ulkopuolella ei paikalla välttämättä ole opasta, joten minä yritän parhaan kykyni mukaan kertoa sen, mitä tiedän.”

”Kesäaikaan kävijät kyselevät erityisesti vanhoista haudoista. Ne kiinnostavat sukututkimusten tekijöitä.”

Kirkonmenojen kävijämäärien tilastointi kuuluu sekin Pasasen työnkuvaan.

”En ihan jokaista yksittäistä ihmistä laske kirkonpenkistä, mutta summittaisen arvion teen. Käytettyjen ehtoollispikarien perusteella puolestaan saa ihan tarkan luvun siitä, kuinka moni on osallistunut ehtoolliselle.”

Jumalanpalvelusten ja muiden tilaisuuksien jälkeen Pasanen käy vielä läpi kirkonpenkit, että onko sinne unohtunut kävijöiltä tavaraa. Lopuksi hän laittelee kirkkosalissa paikat kuntoon.

Hautapaikkoja mittaamassa

Aika paljon Pasasella riittää puuhaa myös Nilsiän hautausmaiden puolella.

”Minun vastuullani ovat hautapaikkojen mittaukset. Hauta- ja puistotoimelta tulee ensin tieto tarvittavasta hautapaikasta, joka tarkistetaan vielä kartasta. Kun oikea kohta on varmistettu, lähden mittanauhan kanssa merkitsemään sen.”

Myös ennen hautaamisia Pasanen käy tarkistamassa, että kaivetulla arkkupaikalla on kaikki kunnossa.

”Pitää katsoa, täytyykö hautaa esimerkiksi tasoitella. Joskus sinne on saattanut eksyä joku eläinkin. Talviaikaan voi joutua hiekoittamaan haudan ympäristöä.”

”Tässä suhteessa työni varmasti eroaa kaupunkialueella toimivan suntion työstä. Heille ei yleensä kuulu hautausmaapuolen tehtävät.”

Nilsiä on Pasasen varsinainen pääpaikka, mutta tarvittaessa hän käy tuuraamassa myös Muuruvedellä ja Säyneisessä.

”Ja toisinaan auttelen emäntää Nilsiän seurakuntakodilla. Aina sielläkin jotain pientä hommaa löytyy – jos ei muuta, niin roskapussien viemistä.”