Valitus, avunpyyntö, kiitos vai rukous?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Arkisto

Valitus, avunpyyntö, kiitos vai rukous?

27.3.2019

Teksti: Ulla Remes

Kuva: Heli Mäntylä ja Ulla Remes

Psalmien elämäntunnot kuvaavat myös nykyihmisen tuntoja. Jukka Palola kulki psalmien rinnalla kolmetoista vuotta. 

Kun työskentelin seurakuntapappina Haagassa Helsingissä, osallistuin Helsingin yliopiston Vanhan testamentin eksegetiikan jatkoseminaariin. Osana meillä oli psalmiseminaari Tallinnan teologisessa instituutissa maaliskuussa 2004”, teologian tohtori Jukka Palola kertoo. 

Seminaarissa oli mukana saksalainen professori, joka oli keskittynyt omissa tutkimuksissaan psalmeihin. 

”Hän osasi hyvin mielenkiintoisesti yhdistää tieteellisen ja hengellisen näkökulman psalmitutkimuksissa. Sain idean lähteä käymään läpi koko kyseisen kirjan psalmi psalmilta.”

Käynnistyi kolmentoista vuoden matka psalmipiirien kanssa.

”Ymmärrys psalmien merkityksestä syntyaikanaan ja myöhemmässä historiassa syveni huomattavasti. Viehätyin siitä, että psalmit kuvaavat tavallisten ihmisten kokemusta Jumalaan turvautumisesta: avun pyytämistä, saamista ja avun saamatta jäämistä. Monet ihmiselämän perusasiat, ilot ja surut, ovat samoja kuin vuosituhansia sitten”. 

Aiempi Palolan tutkimusaihe viides Mooseksen kirja puhui uskonopin määrittelystä, psalmit kuvaavat uskon todeksi elämistä.

Myös oikean elämäntavan opetusta 

Nykytutkimus korostaa Psalmien kirjan pitkää kokoamishistoriaa. 
”Alkuperäisistä kirjoittajista emme tiedä paljoa.  Esimerkiksi Daavidin psalmeina tunnetut tekstit ovat Daavidin kunniaksi kirjoitettuja monen kirjoittajan tekstejä. Salomolle on omistettu kaksi psalmia ja yhteensä 50 psalmia on ilman omistusta”, Palola avaa. 

Psalmien esittämisohjeita löytyy alkujakeista, mutta varmoja tietoja sävelmistä ja soittimista ei ole säilynyt. Osaa psalmeista käytettiin jumalanpalvelusmusiikkina ensimmäisessä ja toisessa Jerusalemin temppelissä, kun taas osa oli tarkoitettu yksityiseen rukouselämään. 

”Psalmit toimivat synnintunnustuksina, rukouksina, opetuksina ja ylistyksinäkin. Niistä löytyy myös ’ripin kaava’ (Ps. 13). Osaa teksteistä käytettiin katekismustyylisinä opetuskirjoina (esim. Ps. 78 ja 119), joiden avulla opetettiin oikeaa elämäntapaa ja kuuliaisuutta Mooseksen laille. Psalmien kirja onkin yhdistetty virsikirja, rukouskirja ja katekismus. Yhä edelleen psalmeja käytetään juutalaisten päivittäisissä rukoushetkissä ja synagogajumalanpalveluksessa”, Jukka Palola syventää.

Ympäristöhuolet näkyvät nykypsalmeissa

Jukka Palolan tutkimus on saanut paljon hyvää palautetta.

”Itse toivon psalmitutkimukseni vahvistavan teologisesti sitä näköalaa, että Uusi testamentti ei suinkaan ole Vanhan testamentin vastakohta, vaan Uuden testamentin usko rakentuu saumattomasti sen Vanhan testamentin uskon varaan, joka tulee ilmi myös psalmeissa. Toivon tutkimukseni olevan kirkon papeille ja muille työntekijöille hyvä apuväline saarnojen ja raamattuopetuksen valmisteluun. Joku runoilija saattaa saada innoitusta joidenkin psalmien aakkosrakenteesta, joka tulee kirjassa esiteltyä. Psalmeissa on käytetty kaiken kaikkiaan paljon enemmän erilaisia tyylikeinoja kuin mitä itse odotin.”

Voisi ajatella, että nykyään virret ovat korvanneet psalmit. 

”Virsissä kuvastuvat myös sellaiset nykyajan ihmisten kokemukset, joita ei koettu samalla tavalla kaksi vuosituhatta sitten, esimerkkeinä vaikkapa työttömyys tai ympäristöön liittyvä huolet.”

Mikä psalmi puhuttelee tutkijaa, pappia ja Jämsän kristillisen kansanopiston rehtoria eniten?

”Hankala nimetä vain yhtä. Psalmit 8 ja 139 eivät lakkaa puhuttelemasta. Ajatukset kuten ’Mikä on ihminen!’ ja ’Minä olen ihme, suuri ihme’ pysäyttävät aina uudelleen Jumalan käsittämättömän ihmeellisen luomistyön äärelle. Valtavan suuri Jumala välittää meistä mitättömän pienistä ihmisistä.”  

”Psalmin 25 rukoilijan pyyntö ’Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini’ puhuttelee puolestaan sillä, että minulla itselläni ei ole mitään, johon vedoten voisin pyytää Jumalaa antamaan syntini anteeksi. Vain Jumala itse, hänen nimensä kunnia, on ainoa asia, johon voin vedota. Psalmin 32 kirjoittajan tavoin voin puolestaan iloita siitä, että olen saanut syntini anteeksi.”
 

Tutustu ainakin näihin  psalmeihin – tutkijan vinkit

Teologisesti merkittävimpiä psalmeja: 8, 22, 51, 78, 139 ja 143. 

”Psalmi 8 kuvaa ihmisen asemaa Jumalan luomakunnassa ja psalmi 139 ihmistä Jumalan luomistekona. Psalmin 22 sanat Jeesus lausui ristillä. Psalmi 51 tuo esiin sen, että ihminen on syntinen jo syntyessään, psalmi 143 puolestaan sen, että kukaan ihminen ei ole itsessään vanhurskas eli Jumalalle kelpaava. Psalmi 78 kuvaa Israelin kansan historiaa ja tuo samalla esiin sen, miten Raamatun kertomukset ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle ennen kuin ne kirjoitettiin kirjaksi.” 

Kirjallisuutena merkittävimpiä psalmeja: 23 ja 119. 

”Psalmi 23 lienee sisältönsä puolesta maailman käytetyin psalmi. Psalmi 119 on puolestaan kahdeksankertaisen aakkosrakenteensa vuoksi kirjallisen muotonsa tähden merkittävä.”
 


Nyt kiitosvirren mä riemuin laulan

Suosittu virsi on syntynyt usein psalmin pohjalta. Virrestä virtaa –tilaisuuksissa Karttulassa kuullaan omia kokemuksia toivevirsien kautta.

Karttulassa on vuoden alusta lähtien kokoontunut virsilaulusta kiinnostuneiden joukko. Kristilliset eläkeläiset, Eläkeliitto ja seurakunta järjestävät porukalla Virrestä virtaa -hengellisten toivelaulujen hetkiä kerran kuukaudessa.

”Nyt oli oikea aika, innostusta ja tarvetta tälle”, kertoo tilaisuuksia vetävä kanttori Anne Keränen.

”Jos emme näin pienellä paikkakunnalla toimi yhdessä, moni asia jää toteutumatta”, sanoo Kristillisten eläkeläisten puheenjohtaja Erkki Laitinen. Puheenjohtaja Erkki Taarasti Eläkeliitosta kertoo, että mukana yhteistyössä ovat ekumeenisessa hengessä ortodoksit ja vapaat suunnat, ja että musiikkityöstä kuuluu kanttorille ja seurakunnalle erityinen kiitos.

”Koen tämän tervetulleena piristyksenä. Yhteinen virsilaulu on vähentynyt monista sellaisista yhteyksistä, joissa se vielä pari vuosikymmentä sitten oli luontevaa. Mutta kuinka voimaannuttavaa onkaan yhdessä veisata voimallisesti, juuri tätä me tarvitsemme! Sävelmät ovat tuttuja tälle ikäpolvelle jo lapsuudesta asti”, sanoo Anne Keränen.

Appiukon sairasvuoteella

Toivevirsien ja hengellisten laulujen tilaisuuksissa kuullaan usein toive, joka osoittautuu psalmin pohjalta kirjoitetuksi. Psalmirunous on innoittanut lyriikkaa aina, ja moni teksti on päätynyt virreksi.

Illoissa jokainen kertoo myös toiveeseen liittyvän tarinan: miksi juuri tämä puhuttelee.

”Itselleni on erityisen läheinen Herraa hyvää kiittäkää, virsi 332, jota jo mummuni lauloi”, kertoo Leena Kumpusalo.

”Kun on raskasta, veisaan kiitosvirren. Koen, että Jumala kääntää pahan hyväksi, vastoinkäymiset siunaukseksi.”

Virsi 332 on erityisesti körttiläisyydessä suosittu psalmivirsi psalmista 150, jonka niekutukseen hän on vasta Karttulassa oppinut. Hän kuvaa virttä mahtavaksi kiitosvirreksi etenkin kuoron kanssa äänissä laulettuna. Hieno rukousvirsi myös Sinulle kiitos Isä maan ja taivaan.

Erkki Taarastille on tullut rakkaaksi virsi Kirkasta oi Kristus meille (301), joka laulettiin aina appiukon sairasvuoteella.

”Appiukko makasi viisi vuotta hoitolaitoksessa. Ei kahdesti kysytty mikä virsi siellä lauletaan, sen tiesi joka kerran jo sinne mennessään. Siksi tästä virrestä on jäänyt koko perheen ja suvun virsi, joka on mennyt kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Virsi liittyi hänellä sotareissuihin ja oli enemmän kuin virsi.”

Perille kerran

Anna-Liisa Moilanen muistaa virsilaulun jo nuoruudestaan, tapa on siellä juurtunut.

”Ei sitä Mäntylänrannassa diskoja ollut, me lauloimme Siionin virsiä!”

Hän ottaa esille virret Jeesus sä ainoa (318) ja Siionin virsistä Jaakko Löytyn virren Viimeisen laulun vielä laulan (SV254). Edellinen lauletaan melkein joka kerran Kristillisten eläkeläisten kerhoissa ja jälkimmäinen puhuttelee erityisesti.

”Olen sanonut, että tästä viimeinen säkeistö pitäisi laittaa kuolinilmoitukseeni, on se niin hieno!” 

Sen karttulalaiset ystävykset, kuorolaiset, virsilaulajat laulavatkin spontaanisti yhdessä: ”Perille kerran taivaan kotiin Päästään vain yksin armostaan.

Tämän kevään seuraavat Virrestä virtaa -tilaisuudet ovat 28.3., 25.4. ja 23.5. klo 12 Karttulan seurakuntakodilla.