Lutherin jalanjäljillä Saksassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Lutherin jalanjäljillä Saksassa

Kuva Marketta Isotalo

Ikimuistoinen matka tutustutti toisenlaiseen Lutheriin.

Lutherin jalanjälkiä ei ollutkaan helppo seurata, sillä heti alussa ne peittyivät sakeaan sumuun. Me kuopiolaiset istuimme koneessamme 3,5 tuntia ja odottelimme poikkeuksellisen sakean syksyisen sumun hälvenemistä. Tietenkin viiden tunnin matkanteon jälkeen myöhästyimme jatkolennoltamme ja seurueemme jaettiin kolmeen eri ryhmään, jotka pitkien seikkailujen ja raivokkaan tekstityksen jälkeen löysivät toisensa ja matkatavaransa Frankfurtin lentokentällä.

Lupaus Pyhälle Annalle

Edellisen päivän ohjelmat olimme menettäneet, mutta se ei tahtia haitannut. Aamulla matkan rasitukset olivat jo unohtuneet hyvin nukutun yön ansiosta ja aloitimme odottavin mielin Erfurtin kierroksemme. Kaupunki oli Itä-Saksan puolella ja kommunistihallinto teki tehtävänsä perusteellisesti: vain 17 % koko Thüringenin alueen asukkaista kuuluu enää johonkin kristilliseen kirkkoon, loput ovat uskonnottomia.

Meidän missiomme oli kuitenkin seurata Martti Lutherin (1483–1546) jalanjälkiä. Henkilön, joka käynnisti uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johti oman protestanttisen luterilaisen kirkkomme syntymiseen. Suunnistimme siis suoraan entiseen augustinolaisluostariin, nykyiseen evankeliseen keskukseen, jossa Luther toimi 3-4 vuotta. Hän opiskeli alun perin lakia, mutta jouduttuaan kovaan ukkosmyrskyyn matkalla Erfurtiin, hän lupasi Pyhälle Annalle, Marian äidille, että ryhtyy munkiksi, jos selviää rajuilmasta. Niinpä tässä luostarissa Luther opiskeli mm. hebreaa ja kreikkaa, joiden avulla hän pystyi myöhemmin kääntämään saksan kielelle Uuden ja Vanhan testamentin.

Seuraava käyntikohteemme oli Erfurtin 1400-luvulta peräisin oleva tuomiokirkko, jossa Luther vihittiin papiksi vuonna 1507. Kirkon erikoisuuksia on maailman suurimpiin kuuluvat kirkonkellot, joiden läpimitta on yli kaksi metriä.

Matkallemme oli kaksi erinomaisen tietorikasta opasta: Luther-asiantuntija, teologian tohtori Juhani Forsberg ja emerituspiispamme Wille Riekkinen.

Historian hirveyksiä

Seuraavaksi suuntasimme bussilla Leipzigiin. Matkalla Wille piti meille aamuhartuden Aamoksen kirjasta. ”Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne. Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro”. Nämä sanat panivat miettimään nähtyämme juuri upeita katedraaleja ja hienoja urkuja.

Matkalla poikkesimme Buchenwaldin keskitysleiriin. Tämä leiri ei ollut tuhoamisleiri, vaan natsien työleiri. Silti 250 000 vangista 56 000 menehtyi. Leirillä tehtiin vangeilla myös lääketieteellisiä kokeita. Oikeastaan oli helpotus, kun leirirakennukset olivat suljettuja, emmekä päässeet sisälle katsomaan tarkemmin, mitä kaikkea julmuutta ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä. Paikan yllä tuntui vieläkin leijuvan hautova kuoleman haju ja tunnelma oli painostava.

Parin painostavan käyntikohteen jälkeen pääsimme taas kulttuuritunnelmaan. Leipzigin Tuomaskirkossa osallistuimme hienoon moteettijumalanpalvelukseen, jossa soitti Leipzigin Gewandhaus-orkesteri ja lauloi lähes 800 vuotta vanha Tuomaskirkon poikakuoro. Kuoroon kuuluu nykyisin noin 100 poikaa.  Jumalanpalveluksessa varsinkin Vivaldi soi komeasti.

Konsertin jälkeen suunnistimme Torgaun kauniiseen pikkukaupunkiin. Sen pääkirkossa näimme Lutherin puolison Katharina von Boran haudan.

Kun raha kirstuun kilahtaa

Illaksi saavuimme Wittenbergiin.

Luther julkaisi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon edustalla ja tuomitsi jyrkästi muun muassa anekaupan. Domikaanimunkki Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: “Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Luther tuomitsi anekaupan sanoen: “Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä, rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta.” Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen.

 

Tästä alkoi myös katolisen kirkon ja Lutherin välinen taistelu. Luther tuomittiin Wormsin valtiopäivillä valtionkiroukseen ja kerettiläiseksi, ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas vei kuitenkin hänet turvaan Wartburgin linnaan, jossa Luther piileskelyvuosinaan käänsi saksan kielelle Uuden Testamentin vuosina 1521–22. Sen jälkeen hän vielä käänsi Vanhan Testamentin, joka ilmestyi vuonna 1534. Käännös oli käänteentekevä, koska nyt kansa saattoi lukea Raamattua omalla kielellään.

Toimelias rouva

Wittenbergissa saimme tuhdin annoksen Luther-tietoutta. Aloitimme kokoontumalla Luther-tammelle, jonka viereisellä Elsterin portilla Luther poltti paavin pannabullan ja kanonisen lakikirjan. Paikalle istutettiin tammi. Nykyinen tammi on istutettu Augsburgin tunnustuksen 300-vuotisjuhliin vuonna 1830.

Tammelta jatkoimme matkaa Luthertaloon, joka oli entinen augustinolaisluostari ja sittemmin Lutherin ja Katharinan koti. Katharina, entinen nunna, oli hyvä ja toimelias vaimo, joka osasi tehdä hyvää ruokaa ja panna erinomaista olutta. Sen myötä Lutherin ulkomuotokin alkoi munkkiaikojen paastoamisen jälkeen pyöristyä. Katharina hoiteli myös talousasiat, joissa Luther oli täysin avuton.

Luthertalo on Unescon maailmanperintölistalla ja sinne on koottu maailman suurin reformaatiohistoriallinen näyttely. Talossa on esillä paljon Lutherin ajan esineitä, hänen kirjoituksiaan, jopa hänen käyttämänsä saarnatuoli.

Juhanin opastuksella saimme vielä tutustua Wittenbergin kaupunginkirkkoon, jossa Luther piti ensimmäisen saarnansa, meni naimisiin ja kastoi lapsensa. Kirkko on uskonpuhdistuksen sydänkirkko ja taideaarteidensa vuoksi myös Unescon Maailmanperintökohde.

 

MARKETTA ISOTALO

 

Luterilaisen Kulttuurin Säätiö

Luterilaisen Kulttuurin Säätiö (LKS) perustettiin vuonna 1989. Säätiön tarkoituksena on vaalia suomalaisen luterilaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä ja luterilaisen elämänkatsomuksen kehittämistä. Varoja tähän pyritään keräämään vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Varoilla tuetaan luterilaista taiteellista toimintaa sekä julkaisu- ja tutkimustoimintaa. Säätiö jakaa tunnustuspalkintoja erityisesti nuorille luterilaista kulttuuria edistäneille ja vaalineille tieteen edustajille. Vuonna 2012 tunnustuspalkinnon sai pastori, taidemaalari Hannu Konola.

+ Luterilaisen Kulttuurin Säätiön hallituksen puheenjohtaja on Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen ja asiamiehenä piispan sihteeri Kaija Pyykönen. LKS järjestää myös kulttuurimatkoja.