Tulevaisuutta tehdään nyt
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Tulevaisuutta tehdään nyt

Kuva Ari-Pekka Keränen

Suomen tulevaisuutta luodaan myös politiikalla, sanoo professori Juho Saari.

Miltä Suomen tulevaisuus, hyvinvointivaltion tulevaisuus näyttää talouden muutosten keskellä?

Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan perustavanlaatuiset pelisäännöt ovat varsin hyvässä kunnossa. Vaikka on perusteltuja kehittämiskohteita, niin toiselta puolelta on syytä pitää mielessä, että Suomi on yksi maailman parhaista maista.

Suomen keskeinen vahvuus on julkisen vallan ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyö, joka mahdollistaa yhteiskunnan pelisääntöjen vähittäisen uudistamisen. Nyt tehtävät leikkaukset eivät ole romauttamassa järjestelmän perustaa. Ne eivät aiheuta ”hyvinvointivaltion alasajoa”. Mutta selvää on, että tulevaisuutta niukkuutta jaetaan ja parhaillaan luodaan pelisääntöjä sille kuka saa mitäkin ja millä ehdoilla.

Mitkä ovat oleellisimmat valinnat tulevaisuuden kannalta?

Muutoksia joudutaan tekemään useimmilla nyt ajankohtaisilla alueilla. Keskeisimmät temaattiset kokonaisuudet liittyvät tuottavuuden lisäämiseen ja palkanmuodostuksen perusteiden tarkistamiseen. Jollakin aikataululla tulee myös ottaa huomioon kestävän kehityksen luomat edellytykset ja mahdollisuudet. Niiden integroiminen osaksi yleisempää yhteiskuntapolitiikkaa on edelleen ns. vaiheessa.

Millaisia vaihtoehtoisia polkuja näet?

Suomen polku on pitkälti historian ehdollistama. Ratkaisevaan asemaan ei nouse yksittäiset uudistukset, vaan politiikkapaketin rakentaminen. Alkusyksystä aikaansaatu rakenneuudistuspaketti on hyvä esimerkki tämänkaltaisesta paketista.

Nykyinen kasvun ja työllisyyden politiikka on perusteltua julkisen talouden rahoitustasapainon palauttamiseksi ja veropohjien laajentamiseksi. Mitään muuta tapaa julkisen talouden vakauttamiseksi ei ole.

Entistä suurempaa huomiota joudutaan kuitenkin kiinnittämään kasvun hedelmien jakautumiseen. Meille on syntynyt huono-osaisuuden notkelmia, joihin kasvun ja työllisyyden politiikka ei ulotu.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota?

Suomalaisen kasvumallin kannalta olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota yhteiskunnallisen rakennemuutoksen kustannusten jakautumiseen. Nyt alkaa näyttää siltä, että kuntien osuus tästä taakasta alkaa kasvaa varsin suureksi.

Valtioneuvoston olisi myös syytä rakentaa kokonaisarvio eriarvoistumisen yhteiskunnallisista kustannuksista. Samantapainen arvio tehtiin vuonna 2009 ikääntymisen vaikutuksista. Villi veikkaukseni on, että eriarvoistumisesta aiheutuvat julkistaloudelliset kustannukset ovat samaa luokkaa ikääntymisestä aiheutuvien kustannusten kanssa.

Mikä on suurin uhka maan menestykselle ja missä ja miten sitä voidaan torjua?

Näen kaksi suurempaa uhkaa. Keskeisin liittyy elinkeinoelämän menestymisen edellytyksiin ja tuottavuuden kasvattamisen. Olemme siirtymässä alhaisemman tuottavuuskasvun aikaan. Muutos näyttää pysyvältä. Siihen vastaaminen edellyttää elinkeinopolitiikkaa, jossa haetaan kasvualoja yksittäisten yritysten tukemisen sijasta.

Toinen haaste on eriarvoistuminen ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevien ryhmien kannalta. Nyt on vahvaa näyttöä siitä, että kasvun ja työllisyyden politiikka ei tue näitä ryhmiä sen paremmin työmarkkinoiden ja työttömyyden rajapinnassa kuin viimesijaisen turvan piirissä olevissa ryhmissä.

Missä mennään tuloeroissa?

Suomalaisessa yhteiskunnassa tuloerot ovat itse asiassa pysyneet varsin vakaina, kun sitä tarkastellaan väestön työssäkäyvän enemmistön erojen kannalta. Esimerkiksi ylempien toimihenkilökotitalouksien ja työntekijäkotitalouksien välillä tuloerot ovat pysyneet varsin samankaltaisina.

Haasteena on ennen kaikkea vauraimman viiden prosentin voimakas eriytyminen ja työmarkkinoille kiinnittymättömien ryhmien asema. Keskeinen haaste jälkimmäisessä ryhmässä on epäsuhta tukiloppuisten etuuksien ja asumiskustannusten välillä.

Esimerkiksi leipäjonoissa olevista henkilöistä valtaosan ongelmat aiheutuvat enemmänkin asuntopolitiikan epäonnistumisesta kuin etuuksien alhaisesta tasosta.

Mikä on yksilön vastuu kansansa ja maansa tulevaisuudesta?

En osaa vastata tähän.

Mikä on päättäjien vastuu kansansa ja maansa menestyksestä?

Suomalaisen yhteiskunnan uudistaminen on julkisen vallan vastuulla. Sen tulee määritellä yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja hyvinvointivaltion pelisäännöt. Suomenkaltaisessa yhteiskunnassa vastuuta ei voi siirtää yksittäisille yrityksille ja markkinalähtöisille ratkaisuille.

Mikä on kilpailukyky nyt ja onko sen perusta realistinen?

Kilpailukyky on varsin moniulotteinen käsite. Jos tarkastellaan kilpailukykyä tuottavuuden kannalta, se on pysyvästi alentunut, mikä heijastuu irtisanomisina.

Osa haasteesta on kysynnän vähentyminen suomalaisen elinkeinoelämän avainsektoreilla sekä niiden nopea laadullinen muutos. Tuottavuuden kasvu ja siitä seuraava työllisyyden lisääntyminen ovat avainhaaste.

Sen sijaan suomalaisen yhteiskunnan yleinen kilpailukyky on eri mittareiden valossa varsin hyvä. Ihmiset ovat keskimäärin koulutettua, elävät aikaisempaa pidempään, ovat varsin tyytyväisiä elämäänsä ja useimpien tulot riittävät menoihin.

Miten näet luottamuksen: onko medialla tai kirkolla tai poliitikoilla tms. sen ylläpitämiseksi tehtävää?

Väliin media kohdentaa huomionsa varsin yksipuolisesti huonoihin uutisiin, millä voi olla yhteiskunnan luottamusta rapauttava vaikutus. Hyvät uutiset eivät ole uutisia – ajattelu on edelleen arkipäivää. Tässä voisi aihetta parempaan tasapainoon.

 

ULLA REMES

 

 Lue lisää: Suomen sillat tulevaisuuteen (toim. Juho Saari), Kuluttajakeskus, julki marraskuun alussa.