Jouluevankeliumin tunnelmissa tänään
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Jouluevankeliumin tunnelmissa tänään

28.11.2018

Tekstit ja kuvat: Hanna Valkonen

Maria ja Joosef olivat uuden tilanteen edessä. Vieraassa paikassa, ihmetellen ja varmasti myös peloissaan ottivat vastaan elämän ihmeen, Jeesus-pojan. Heidän elämänsä oli vaatimatonta, kuten Jeesuksen syntymätallikin. Mitähän nuori äiti Maria sekä isäksi vähän yllättäen joutunut Joosef miettivät? Joulun kertomuksessa Jumala kuitenkin rohkaisee meitä ihmisiä kaikissa elämäntilanteissa: ”Älkää pelätkö.”

Mariamaista luottamista Jumalaan

Kuopiolainen Petra Heide on viiden lapsen äiti. Hän sai ensimmäisen lapsensa ollessaan 19-vuotias.

”Ekat ajatukseni, kun Minni syntyi, oli ihmettä. Hieman hassusti muistan pohtineeni, että voinkohan ottaa tuon kauniin lapsen syliini, vaikkei sillä ole hätää sängyssä. Sitten tajusin, että tottakai voin ottaa, koska paras paikka hänelle juuri nyt on minun sylini.”

Maria oli myös nuori nainen synnyttäessään Jeesuksen. Millaisia ajatuksia hän on ehkä käynyt läpi?

”Vastuu on varmasti painanut kovasti, koska Maria on tiennyt, että Jeesus on Jumalan poika. Hän on ehkä miettinyt: Osaanko kasvattaa näin suuren miehen? Jo se, että sinulle annetaan vastuu lapsesta ja sinun tehtävänä on antaa eväät elämään, on kova homma, saati se, että tiedät lapsellasi olevan ennalta määrätty tehtävä.”

”Raamattu antaa aika pyhimysmäisen kuvan Mariasta, vaikka varmasti on ollut hetkiä, kun pieni pojan vintiö on turhauttanut. Varsinkin silloin, kun Jeesus pienenä poikana karkasi synagogaan äitinsä tietämättä.”

Saitko kummasteluja, että tulit äidiksi nuorena?

”En lähipiiristäni. Olen aina ollut se kaikkien vakiolapsenlikka ja jo pienestä pitäen ottanut osaa pikkusisaruksieni kasvattamiseen. Rakastuimme mieheni kanssa ja aika pian aloimme suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Tänä syksynä meille tuli 14 vuotta yhteistä taivalta.”

Onko Taivaan Isä rohkaissut sinua
äitiyd
essä?

”Kyllä, Akun synnytyksessä ei kaikki mennyt kuten piti. Aku syntyi hätäsektiolla elottomana. Ensimmäiset päivät olivat kriittiset ja me pelkäsimme hänen kuolevan, kun munuaisetkin lakkasivat toimimasta ja aivoissa oli verenvuoto. Myös sydämessä oli jotain vikana. Akun puolesta rukoiltiinkin monessa Suomen seurakunnassa. Aku oli jo menossa sydänleikkaukseen, kunnes huomattiin, että ongelma oli korjautunut itsestään. Myöskin munuaiset alkoivat muutaman päivän dialyysihoidolla toimimaan. Koen, että ilman Taivaan isää minulla ei olisi kaikkia lapsiani huolehdittavana. Elämänasenteeseeni jäi tuon jälkeen mariamaista luottamista Jumalaan. Monessa asiassa on pitänyt vain ajatella, että kyllä minua johdatetaan elämää eteenpäin ja otan hetken kerrallaan.”

Kaaosta ja seesteistä isyyttä

Jussi Kantele asuu vaimonsa ja kahden 5-vuotiaan kaksospojan kanssa Siilinjärvellä. Kuten Joosef Jeesuksen synnyttyä, oli Jussikin ensikertalainen isyydessään viisi vuotta sitten.

”Odotukseni isyydestä ennen lasten syntymää eivät ehkä olleet kovin korkealentoiset. Tiedossa oli, että meille syntyy kaksoset, joten tekemistä tulisi riittämään. Lasten synnyttyä olimme etuoikeutetussa asemassa, että pystyimme jäämään vaimon kanssa kumpikin kotiin. Isyys on iloja ja suruja, välillä yhtä kaaosta ja välillä seesteisempää perheonnea.”

Mitä ajattelet isyydestäsi?

”Isyys on ollut minulle kokonaisvaltainen kokemus. Vuodet lasten kanssa kotona olivat hyviä, joskin lause ’isi on nyt vähän väsy’ saattoi tulla lapsille turhankin tutuksi. Itselleni tutuksi tuli mikrossa lämmitetty kahvi, se aamuinen, joka jäi juomatta.”

”Isoimmaksi haasteeksi näinä vuosina olen kokenut ympäristön asenteet ja ehkä ainakin osittain omat oletukset muiden asenteista. Joskus puhutaan äiteihin kohdistuvista kohtuuttomista odotuksista. Koti-isään kohdistuvat odotukset olivat päinvastaiset. ’Koti-isä on ihan hyvä, jos saa pidettyä lapset hengissä siihen asti, että äiti tulee töistä pelastamaan tilanteen’. Koen itse selvinneeni ihan mukavasti lasten kanssa kotona. En todellakaan ollut väsymätön pullantuoksuinen koti-isä, mutta koin ne asenteet vähättelevinä. Olen miettinyt, liekö Joosefilla ollut samankaltaisia kokemuksia. Jeesus oli Jumala poika ja Joosef ’vain’ maallinen isä. Kokikohan Joosef tämän tosiasian vähättelevän hänen isyyttään?”

Millaisia ohjeita isyyteen olet löytänyt Raamatusta?

”Jollain tavalla Raamattu on kokonaisuutena ohjekirja isyyteen. Isän suhde lapseen on verrannollinen Jumalan suhteeseen ihmisiin. Sellaista pyyteetöntä rakkautta lapsiaan kohtaan vaatii myös isyys, vaikka siihen ei aina jaksaminen riitäkään. Isänä joutuu olemaan myös tylsä, joudun kieltämään ja ohjaamaan lasta tilanteissa, joissa lapsen käsityskyky ei vielä ole aikuisen tasolla. Tämä puoli isyyden todellisuudesta on avannut minulle myös suhdettani Jumalaan Taivaallisena isänä.”

 

Parasta on yhdessäolo

Neljän lapsen yksinhuoltajaäiti Kuopiosta kertoo heidän perheensä joulusta. Rahaa on vain välttämättömiin asioihin, mutta onneksi joka joulu ovat lapset saaneet lahjoja, ja jopa äitikin, yleensä hemmottelupaketin.

Millaisia ajatuksia joulu herättää?

”Joulu on mielestäni rauhan ja rakkauden aikaa. Kokoonnumme yhteen perheen, sukulaisten ja ystävien kanssa juhlistamaan Jeesuksen syntymää. Oma jouluni on tehty lapsia varten, alkaen joulukalenterista, joulun odotuksesta ja hiljentymisestä.”

Mistä tulee teidän perheen joulutunnelma?

”Aattoa ennen haetaan joulukuusi mummolan metsästä. Pappa kiertää lasten kanssa valitsemassa sopivan, jonka muksut saa aattoaamuna koristella. Tärkeää on isovanhempien kanssa jouluruokailu. Lapset kattavat pöydän ja vietämme aikaa yhdessä ilman kiirettä joululaulujen soidessa. Pukkikin on salaa tuonut lahjoja ulos autotallin kulmille. Ihan joka joulu ei ole varaa ostaa pukkipalveluita.”

”Lapsen ilo on suurin lahja joulussa niin äidille kuin isovanhemmillekin. Lasten paketit ovat yhdessä tarpeeseen ostettuja hyötylahjoja. Joskus joku voi saada jopa kännykän, kun useampi osallistuu kustannuksiin.”

Onko sinun mielestäsi joulu liian materiaalinen?

”Jouluhan on melko ostohysterian aikaa. Onnea vaan ei rahalla saa. Itse vältän kaupoissa käyntiä joulun alla kiirehössötyksen takia. Ehkä joulun ajatus ja joulurauha on monella hävinnyt lahjojen alle.”

Mitä haluaisit ostaa lapsille, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa?

”Jos voisin tarjota lapsilleni jouluna mitä vaan, niin se olisi matka Korvatunturille Joulupukin maahan. Se olisi hieno elämys ja muisteltavaa pitkäksi aikaa. Raha ei muuttaisi meidän joulua erityisesti, ehkä lahjoissa olisi enemmän tekniikkaa, kännyköitä, läppäreitä ja sen sellaisia. Joulun onni ja ilo syntyy kuitenkin pienistä hetkistä rakkaiden kanssa.”