Läheiset antavat elämälle merkityksen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Läheiset antavat elämälle merkityksen

26.9.2018

Teksti: Riitta Hirvonen

Kuva: Pixabay

Tutkija kyseli elämän tarkoitusta. Vakavasti sairastuneet kertoivat: elämänlaatu voi säilyä hyvänä loppuun saakka.

Matti-Pekka Virtaniemen tutkimus koskettaa elämän yhtä kiperintä kysymystä: mikä on elämän tarkoitus, kun kohtalona on vakava sairaus?

Vastauksiakin Virtaniemi löysi – tulokset olivat osittain odottamattomia.

Vakava sairaus on iso käännekohta elämässä. Sairastunut joutuu kohtamaan raskaita ja ahdistavia asioita, kuten kuoleman odotuksen ja toisten varaan joutumisen. Toisaalta sairastunut voi löytää elämäänsä uusia tärkeitä asioita, esimerkiksi syventyneet suhteet läheisiin ihmisiin tai kohtalotovereiden auttamisen.

Virtaniemen tutkimuksesta ilmestyi keväällä kirja Elämän tarkoitus ja vakava sairaus. Kirjan koskettavinta antia ovat kuuden ALS-lihastautiin sairastuneen henkilön pohdinnat. Virtaniemen tutkimus perustuu heidän haastatteluihinsa.

Yksi kuudesta tutkimukseen osallistuneista on noin viisikymppinen Eeva. Hän kertoo kirjassa oman tarinansa. Viisi päivää ennen kuolemaansa Eeva vastaa kysymykseen elämän tarkoituksesta näin: ”Oma perhe. Ei voi enää sanoa, että oma terveys.”

Eevan lausetta voi pitää yhtenä Virtaniemen tutkimuksen kiteytyksenä. Elämän kovimmissa aallokoissa syntyy usein kiitollisuus lähellä olevista ihmisistä, he antavat elämälle merkityksen. Heidän kanssaan elämää voi yrittää elää täysillä loppuun asti.

Uusi aamu synnytti kiitoksen

Vaikka Virtaniemen tutkimukseen osallistuneiden kuuden henkilön kohtalona on parantumaton sairaus, saattoivat he kuvata elämäänsä hyväksi fyysisestä heikkoudesta huolimatta.

”Kuoleman läheisyys ei merkitse vain kielteisiä seurauksia, vaikkapa sairauden aiheuttamia rajoituksia”, Virtaniemi sanoo.

”Mitä enemmän sairastuneen elämässä on tai on ollut myönteisiä asioita, kuten ihmissuhteet, hengellisyys, luonnon kauneus tai mielekäs työ, sitä helpommin säilyy kokemus hyvästä elämänlaadusta sairastumisen keskelläkin. Sairaus voi myös syventää suhdetta näihin asioihin.”

”Vaikka terveys on menetetty, elämä on yhä elämää. Siitä on kiitollinen olo. Jokainen uusi aamu tuntuu arvokkaalta, kun tajuaa, että uusi päivä ei tule kuin ’illallinen manulle’ ”, Virtaniemi välittää haastateltujen kokemuksia.

Tutkimukseen osallistunut Antti toteaa asian näin: ”Oikiastaan joka päivä tuo iloa, ku saa herätä uuteen päivään.”

”Mutta aina kun sairaus tulee elämään, seuraa siitä järkytys, masennus ja epätoivo. Se on normaalia. Jokaisen ihmisen eksistentiaalinen, olemassaoloon liittyvä henkinen ja myös hengellinen prosessi on erilainen ja ainutlaatuinen”, tutkija painottaa.

Prosessilla Virtaniemi tarkoittaa sairastuneen pohdintaa oman elämänsä tarkoituksesta ja mielekkyydestä.

”Älä lykkää sitä, mitä haluat tehdä elämässäsi”

Mitä Virtaniemen tutkimuksesta voisi oppia? Tutkija uskaltautuu vetämään haastatteluista seuraavan johtopäätöksen: sitä, mitä haluaa elämässään tehdä, ei kannata lykätä tulevaisuuteen. Ja sitä, mitä haluaa sanoa toiselle, sitäkään ei kannata lykätä.

”Siihen, minkä kokee elämässään viime kädessä arvokkaaksi, kannattaa satsata jo terveinä päivinä.”

Haastateltavat iloitsivat myös siitä, että läheiset ja ystävät eivät hylänneet heitä sairauden vuoksi.

”Käynti sairaan luona voi jäädä, jos kokee, että ei tiedä, mitä sanoisi. Tärkeämpää on mielestäni pohtia mielestäni, miten itse voisi olla niin, että sairas voisi puhua”, Virtaniemi sanoo.