Matkus pilaa pyhän
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Matkus pilaa pyhän

Onneksi lähdimme ajoissa. Muuten olisimme myöhästyneet miehen veljen uurnanlaskusta, joka oli pyhäinpäivänä Jäppilässä. Jo kotinurkilla juutuimme ruuhkiin, kun oli Matkuksen kauppakeskuksen avajaiset.

Vuosi sitten sen sieti, vaikka olikin pyhäinpäivä, ja suuri suru päällimmäisenä. Kerranhan sitä vain tuollaisia kauppakeskuksia näillä main avataan.

Mutta eipä jäänyt siihen pyhäinpäivään. Nyt vietettiin pyhäinpäivänä kauppakeskuksen yksivuotissynttäreitä. Näen kyllä kaavan: ensi vuonna on kaksivuotisjuhlat. Ja niin edelleen. ELY-keskus myöntää poikkeusluvat kiltisti vuodesta toiseen.

Olen itsekin Matkuksen kauppakeskuksen asiakas, onhan se melkein takapihallamme. Osaan kyllä arvostaa niitä euroja ja työpaikkoja, mitä Ikea ja Ikano toivat Kuopioon.

Mutta rajansa kaikella. Ei sinne pyhäinpäivänä sentään tarvitse mennä.

Totta kai on hauskempaa kummitella Halloween-kekkereissä tai shoppailla Matkuksessa kuin muistella vainajia. No just, vainajien muistelu! Mummojen hommaa!

Paitsi ettei ole. Edelleen pyhäinpäivänä syttyvät kynttilämeret. Edelleen kostuvat silmät haudoilla ja muistelupaikoilla. Ja niin pitää olla! Se vasta surullista on, ellei ole ketään, ketä kaivata, koska silloin ei ole myöskään rakastanut.

Matkus loukkaa pyhäinpäivän karnevaaleillaan hyvin syviä suomalaisia arvoja. Meille, jotka olemme menettäneet monta läheistä, pyhäinpäivä on karnevaalista kaukana.

Halpa-Hallin yrittäjät ovat tunnettuja siitä, että heidän firmassaan levätään sunnuntaisin ja aherretaan arkisin. Matkuksessakaan tavaratalo ei ole auki sunnuntaisin. Pyhäinpäivänä oli.

Keskustelin tästä toimitusjohtaja Janne Ylisen kanssa. Kovasti olivat asiaa pohtineet ja vastasivat sitten kauppakeskuksen toiveeseen: pitivät auki. Ei tainnut olla helppo päätös.

Jokainen on kerran kasvokkain kuoleman kanssa. Siinä riisutaan naamiaisasut ja keisarin uudet vaatteet.

Ajatukseen omasta kuolemasta voisi pikkuhiljaa alkaa totutella. Edes pyhäinpäivänä.

 

HELENA KANTANEN