Yhteistuumin vaikka läpi hulavanteen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Arkisto

Yhteistuumin vaikka läpi hulavanteen

27.6.2018

Teksti: Anna-Maria Päivärinta

Kuvat: Tuija Hyttinen

Äänekkäät ja iloiset huudahdukset kuuluivat leirikeskuksesta jo ovien läpi. Sisään astuessa tervehtivät rykelmä värikkäitä kenkiä ja reippaat lasten tervehdykset. Meneillään oli seurakuntien järjestämä kolmipäiväinen Boosti-kesäleiri, jota vietettiin Hirvijärven leirikeskuksen maisemissa 11.–13.6. Potkua kesälomaansa leiriltä saivat 11–13-vuotiaat lapset ja nuoret.

Unna Mönkkönen oli tullut leirille kaverinsa kanssa ensimmäistä kertaa. Hän mainitsi siihen mennessä kivoimmaksi tekemiseksi geokätköilyn.

Myös Venla Harjunen totesi raamatunkohtia sisältäneiden kätköjen etsinnän mukavaksi puuhaksi, mutta ei aivan suosikiksi.

”Musta oli kivointa, kun askarreltiin sellainen kalajuttu.”

”Näillä leireillä on aina kivaa”, lausahti toinen lippikseen sonnustautunut tyttö kaiteella roikkuessaan.

Leirin nuoristyöntekijä Markku Holopainen kertoi, että ensimmäisenä päivänä oltiin keskitytty tutustumiseen ja ryhmäytymiseen. Tiistaina iltapäivällä vuorossa olivat leiriolympialaiset.

”Nämä leiriolympialaiset ovat ryhmätoimintaa, ei yksilösuorituksia. Nuo älypuhelimet usein vievät vapaa-aikaa, joten tämä on puolestaan sellaista yhdessä toimimista”, Holopainen avasi olympialaisten ideaa.

Leiriläiset ottelivat kuudessa eri joukkueessa. Ympäri leirikeskuksen pihapiiriä pystytettiin kaikkiaan 12 erilaista suorituspistettä.

Kodan luona otettiin nopeuskisa hulavanteen pyörittämisestä ringissä.

”Se oli sulava, smooth!” kanssaottelijan liikkumista kehuttiin.

Kun pistettä ohjaava isonen Noora Ratilainen ilmoitti aikaa olevan enää puolitoista minuuttia, ringissä syttyi vahva kirittäminen.

”Vauhtia vauhtia, yli-yli-yli!” kuuluivat yltyvät huudot.

Joukkue onnistui pujottelemaan vanteen läpi lähes parikymmentä kierrosta.

Lankkukävelyssä osallistujat asettuivat peräkkäin kahden lankun päälle hieman suksien tapaan. Ideana oli ”kävelyttää” lankku etu- ja takaperin parin metrin matka.

Suorituksen jälkeen joukkueen pojat Joonas, Vili, Arttu ja Otso istuivat leiritalon rappusilla kommentoiden, millaiselta tehtävä tuntui.

”Hirveetä.” ”Oli se aika vaikeaa ekana, mutta kyllä siihen sitten tottui lopulta.” ”Niin kyllä siihen tottui.”

Välipalatauon jälkeen leiriolympialaiset jatkuivat. Yhteisellä tekemisen meiningillä.