Kopinottajia kaivataan kirkkoon
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Arkisto

Kopinottajia kaivataan kirkkoon

27.6.2018

Teksti ja kuva: Ulla Remes

 

Ihmiset janoavat tulla kuulluksi. Moniarvoisessa yhteiskunnassa erilaisten kohtaamiselle on suuri tarve. Voivatko roolittomat kohtaamiset olla kirkon työmuoto, haastaa Taneli Heikka.

Taneli Heikka kaivaa olkalaukustaan esille pallon. Värikkäässä pallossa on muumihahmoja.

”Tästä on hyötyä, kun jaetaan puheenvuoroja ryhmässä. Puhe-esine antaa hiljaisille oikeuden puhua kenenkään keskeyttämättä ja muille luvan kuunnella”, Taneli Heikka sanoo ja heittelee palloa ilmaan.

Toinen syy, miksi journalistiikan tohtori käyttää muumipalloa työssään, on leikki. ”Elämässä pitää aina olla leikkiä, liikettä ja luovaa heittäytymistä.”

Rooleista vapaaksi

Taneli Heikka on viestintäyrittäjä, joka fasilitoi yhteiskehittelyn ja dialogin prosesseja kirkossa, kansalaisjärjestöissä, yrityksissä ja julkisella sektorilla. ”Dialogissa osallistujat kyseenalaistavat ennakkokäsityksiä ja etsivät luottamukseen perustuvaa ymmärrystä, ideoita ja myönteistä yhteistyötä”, Heikka kuvaa.

Hänen mielestään viime vuosien poliittiset tapahtumat, kuten Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi ja Britannian Brexit-äänestys kertovat, että eri näkemysten ennakkoluulottomalle kohtaamiselle on huutava tarve. Kirkossakin on omat jäätyneet konfliktit.

”Dialogin alkutilanne, ringissä istuminen, vapauttaa rooleista. Siinä istuvat rinnan rosvot ja poliisit, rikkaat ja köyhät, seurakuntalaiset ja papit, ja näkevät toistensa ihmisyyden.”

Heikka väitteli dialogin ja journalismin suhteesta Jyväskylän yliopiston journalistiikan oppiaineessa marraskuussa 2017. Keväällä 2018 ilmestyi tulevaisuustalo Sitran kustantamana raportti Dialogin vuoro, joka kannustaa johtajia dialogiin.

Kirkon nopean toiminnan joukot?

Heikka on konsultti, mutta myös kansalaistoimija ja ahkera yhteiskunnallinen keskustelija. Yleisradion Ykkösaamun kolumnistina Heikka on pannut liikkeelle isoja keskustelunaiheita ja osallistunut kansalaistoiminnan organisointiin. Hän kutsuu tätä dialogiseksi journalismiksi. Journalismin rooli yhteiskunnan ulkopuolisena raportoijana venyy, kun toimittaja ei vain osoita epäkohtaa, vaan tekee jotain sen poistamiseksi.

Heikka avasi seksuaalista häirintää käsittelevän #metoo-liikkeen kylkeen #mentoo-keskustelun kertomalla omista kokemuksistaan poikien keskinäisestä väkivallasta. Se on koettu erittäin tarpeelliseksi tulokulmaksi aiemmin vaiettuun asiaan.

Vapaaehtoiset perustivat Heikan kanssa #mentoo-keskusteluryhmän Facebookiin.

”Mikä olisi luonteva kotipesä tällaiselle työlle – löytyisikö se kirkosta? Voisivatko kirkosta käsin toimia jonkinlaiset rakentavan keskustelun nopean toiminnan joukot?”

Taneli Heikka näkee kiinnostavana sen, että yhteiskunnalliset ilmiöt kyllä havaitaan – mutta kopin ottajia ei löydy.

#mentoo-keskustelussa kansalaisjärjestöt ja kirkkokin osoittivat mielenkiintoa vähentää yhdessä poikien kokemaa väkivaltaa. Sitten huomataan, että tämän vuoden budjetti on täynnä, kenelläkään ei ole aikaa eikä rahaa, eikä tämä kuulu minulle. Se mitä ihmiset ympärillä puuhaavat ja mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ei yhtäkkiä kuulukaan kenellekään kirkossa.”

Heikka ehdottaa, että kirkko kutsuisi dialogin periaatteiden mukaisesti koolle ne ihmiset, joita jokin polttava keskustelunaihe koskee.

”Jos siitä syntyvä tekeminen on kirkon uskon mukaista, siitä tulee kirkon toimintaa. Tälle työlle pitäisi olla ihmisiä, rahaa ja tiloja.”

Luottamuksen loikka ja suora puhe

Huhtikuussa Heikka kirjoitti Yleisradion kolumnissaan, että Helsinkiin pitäisi rakentaa Lastenmaailma, lastenkirjallisuuteen perustuva elämysmaailma Tukholman Junibackenin tapaan. Toista sataa ihmistä ilmoitti haluavansa auttaa.

”Ajattelin, että jos tilaus on näin vahva, ruvetaan tekemään”.

Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto on heittäytynyt asian taakse, ja Heikan vetämä ydintiimi käy neuvotteluja pääkaupunkiseudun kuntien johdon kanssa.

Dialogiin suostuminen kansalaisyhteiskunnan kanssa ei kuitenkaan ole aivan helppoa, koska muodollista valtaa ei ole.

”Yritän luottaa, että tähän tulevat juuri oikeat ihmiset. Ajattelen heistä hyvää. Kysyn: mitä sydämesi kutsuu sinua tekemään? Jos se suunnilleen samaa kuin mikä muistakin tuntuu hyvältä, aletaan vain tehdä.”

Dialogisuus tarkoittaa sitä, että ei voi tuputtaa omaa visiota. ”Voin tarjota omani ja toiset omansa, ja niiden pohjalta syntyy kolmas, parempi, yhteinen näky. Asiantuntemuksella on lopultakin aika vähän väliä. En voi hallita jotakin asiaa olemalla siinä tosi hyvä, koska olen tekemisissä uusien ja tuntemattomien prosessien kanssa. Voin kuitenkin nähdä vaivaa ilmapiirin hyvänä säilyttämisessä.”

Isän malli ja hiljaisuus

Taneli Heikka on käyttänyt dialogin menetelmiä myös kirkossa. Tampereen hiippakunnan ja Aamulehden yhteisessä Lasisilta-työpajassa noin 60 ihmistä kokoontui piiriin puhumaan yksinäisyydestä ja etsimään siihen ratkaisuja.

Heikan mielestä dialogin avulla voi löytyä yhteistyöavauksia, joilla kirkko löytää paikkaansa tulevaisuudessa.

”Suosittelen yllättäviä kohtaamisia yritysten, julkisten toimijoiden, kansalaisten kesken. Myös uskontojen tai maahanmuuttajien ja kantaväestön suhteet hyötyvät arvostavasta dialogista.”

Piispa Mikko Heikan poika ottaa nyt esimerkin opetuslapsista.

”Kirkon on muututtava jäykistä rakenteista joustavaan työhön, jotta sillä on tulevaisuutta. Ei opetuslapsia kutsuttu instituutioon vaan yksinkertaisesti jättämään se työ, jota he olivat juuri tekemässä, ja siirtymään sinne, minne kutsu käy.”

Isän malli on nuoremmalle Heikalle keskustelijan ja vaikuttajan malli.

”Yhteiskunnallista keskustelua käytiin kotona paljon. Meille oli luontevaa, että jos faija ei ehtinyt puhua pohdinnoistaan meille kotona, luimme ajatukset loppuun jostakin mediasta ja jatkoimme siitä keskustelua kasvokkain.”

Omaa hengellisyyttään kouluttaja ja toimittaja harjoittaa hiljaisuuden liikkeen kautta. Hänet valittiin juuri Hiljaisuuden ystävät ry:n hallitukseen. Retriitit ovat tuttuja.

”Hiljaisuudella on minulle kristillinen sisältö. Hiljennyn yleensä kotona aamupäivän mittaan töitä tehdessäni tai silloin, kun muut jo nukkuvat.”

”Viestintä alkaa ihmisen keskustelusta oman sisimpänsä kanssa. Se on matka, jossa olen kulkenut pitkän tien. Olen tehnyt sisäisesti raastavia hommia kuten uutistoimittajan työtä keskellä yhteiskunnallisia kiistoja, jolloin työ repii enemmän kuin rakentaa”, Taneli Heikka katsoo pöytään.

”Tasapainon ja rehellisyyden tarve on ajanut minut sellaisiin viestinnän muotoihin, joissa ihminen reflektoi itseään. Dialogiin perustuva innovaatioteoria ajattelee, että toiminnan lopputulos vastaa tekijän sisäistä tilaa. Aika korkea tavoite, se pistää nöyräksi.”

 


 

Työkaluja toimintakulttuurin uudistamiseen

Kuopion hiippakunta järjestää Art of Hosting -koulutuksen Pieksämäen Partaharjulla 25.–27.1.2019. Koulutuksessa harjoitellaan useita menetelmiä, joiden avulla voi lähteä muuttamaan yhteisön toimintakulttuuria. Menetelmiä voi soveltaa kaikissa yhteisöissä ja seurakunnissa. Sen avulla voidaan kehittää esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan johtamista. Koulutukseen ovat tervetulleita toiminnan kehittämisestä kiinnostuneet seurakuntalaiset ja seurakuntien työntekijät. Kouluttajat ovat kokeneita Art of Hosting -kouluttajia.

Hiippakunta vastaa osasta koulutuksen kustannuksista. Lisätietoja: hiippakuntasihteeri Juha Antikainen, p. 044 705 0609, **@**.