Silmiin katsominen on jotain todella hienoa 
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kannanotot

Silmiin katsominen on jotain todella hienoa 

30.5.2018

Oletko joskus tuntenut olevasi yksinäinen, vaikka olet ihmisten ympäröimänä? Minä olen. Tunne on kovin ristiriitainen. 

Yksi lapsuuden kokemukseni siitä, että en ole tervetullut porukkaan, liittyy muodostelmaluisteluun. Koin, että valmentaja ei pitänyt minusta. 

Onneksi minulla oli muutama kaveri siellä enkä jäänyt ihan yksin. Muistan myös aina sen, kun yksi joukkuekavereista puolusti minua kylmäkiskoisen valmentajan nälviessä. Kylläpä se tuntui hyvälle. Muistan, että ainoa inhimillisen lämmön ilmaus tuli valmentajalta kerran halauksen muodossa, kun pääsimme mitalisijoille. Muuten lämpötila hänen osaltaan oli pakkasen puolella. 

Olen tutustunut viime aikoina Lars Svendsenin kirjaan nimeltä Yksinäisyyden filosofia, jossa pohditaan, mitä on yksinäisyys. Teema on paljon esillä. Ihminen kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen ja vaikka ihmisiä olisikin ympärillä, ei välttämättä synny sellaista tunneyhteyttä, joka tyydyttäisi ihmisen tarpeen yhteenkuuluvuuden tunteesta. Ihmiseltä voi myös puuttua verkostot, joihin kuulua ja silloin voi kokea yksinäisyyttä. Yksin oleminen on kuitenkin eri asia kuin yksinäisyys. Tähän kokemukseen tunteet siis liittyvät vahvasti. 

Oma huono kokemukseni harrasteporukassa syrjimisestä ei ole lannistanut minua yhteyden etsimisessä, vaan halu kuulua porukkaan on antanut rohkeutta etsiä uusia harrasteporukoita, kavereita ja ystäviä. Toisaalta se on tehnyt myös varovaiseksi, kun ihmissuhteissa luottamustakin joskus koetellaan. 

On tärkeää arvostaa itseään ja luottaa siihen, että minä olen hyvä juuri tällaisena ja minulla on oikeus kuulua johonkin. Koen, että yhteyden luominen toiseen ihmiseen vaatii rohkeutta, uskallusta olla näkyvä ja myös kykyä nähdä toinen. Silmiin katsominen on myös jotain todella hienoa.