Sadan vuoden takainen vastine pullamössösukupolvelle?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Sadan vuoden takainen vastine pullamössösukupolvelle?

Kuva Kirkko ja koti -arkisto

Nykyajan nuorisoa kuullaan usein nimitettävän pullamössösukupolveksi, mutta olivatko ajat todella ennen niin paljon paremmin kuin nykymenoa ihmetellessä luullaan?

Siunausta Koteihin -lehteä tutkiessani tulin varsin vakuuttuneeksi sinänsä itsestään selvästä asiasta: historia toistaa itseään. Ainakin nuorison toilailujen ja vanhempien ihmisten siitä kantaman huolen suhteen. Siunausta Koteihin ilmoitti jo näytenumeroissaan sata vuotta sitten selväsanaisesti huolensa silloisesta ajasta: näytenumeroissa muun muassa tuotiin esiin kotihartauksien pitämättä jättäminen ja nuorison kasvaminen Jumalan vihollisiksi.

Teemat huokuvat vahvasti kasvatuksellista sävyä, joka oli yksi tunnuksenomainen piirre lehden ensimmäisinä julkaisuvuosina. Kasvatuksellinen näkökulma ei tosin ainoastaan rajoittunut nuorison tilan päivittelemiseen vaan kasvatusohjeita saivat lehden sivuilla esimerkiksi vanhemmat, opettajat sekä pyhäkoulua ohjanneet henkilöt. Keskeisenä osana lehden sisältöön kuuluneet lyhyet ja opettavaiset, kristillisiä arvoja esiin tuoneet, sadut ja tarinat kätkivät lisäksi ikään kuin rivien väliin kasvatuksellista opastusta. Luodaanpa hieman katsausta seurakuntalehtemme kasvatuksellisiin ohjeisiin sadan vuoden taakse.

Vuoden 1916 viimeisessä numerossa lehdessä ilmestyi juttu, joka oli otsikoitu ”Nuorille kristityille Pohjois-Savossa”. Kirjoittajien mukaan lasten tuli olla kiitollisia Jumalalle siitä työstä, jota vanhemmat heidän vuokseen tekivät. Kirjoittaja kehottikin nuoria pysähtymään hetkeksi miettimään tätä teemaa ja samalla myös luomaan ”elämällään ja käytöksellään paistetta ja lämpöä ympärilleen, ennen kaikkea isän ja äidin sydämeen, tulisi hänen harrastuksensa Jumalan rakkauden levittäjänä ja todistajana kohdistua kodin piirin ulkopuolellekin”. Varsin kauniisti sanottu. Samassa kirjoituksessa näkyy myös pyrkimys tuoda kristillistä kirjallisuutta nuorille tutuksi esimerkiksi levittämällä Siunausta Koteihin -lehteä. Samoihin aikoihin Kuopion seurakuntien aiempaa paremmin organisoitu nuorisotyö pyrki ohjaamaan nuoria pois ”pelottavasti leviävästä nautinnon himosta ja kevyen huvittelun halusta”. Yksi tällainen ilmiö oli erityisesti tanssi, johon lehti kohdisti alusta alkaen terävää kritiikkiä.

Seuraavan vuosikerran numerossa 12 oli puolestaan samankaltainen kirjoitus, tosin kasvatuksen toista osapuolta kohtaan otsikolla ”Wanhemmille”. Lehti ilmasi tässä yhteydessä huolen maallistumisesta, ”he (vanhemmat) laiminlyövät Jumalan sanan viljelemisen yhdessä lasten kanssa”, totesi lehteä toimittanut pastori Matti Jaakkola. Yhteinen hengellisen elämän viettäminen koettiinkin lehden mukaan tärkeäksi. Vanhempien tuli ymmärtää nuorten sielunelämää, josta tuli kitkeä velttous pois esimerkiksi kovan kasvatuksen avulla. Vuoden 1917 numerossa 10 otsikoitu kirjoitus ”Wanhat ja nuoret” nostikin esiin havainnon, jonka mukaan kuri ja kohtelu olivat ennen paljon ankarampaa kuin nykyisin. Kuulostaako tutulta? Kirjoittaja lainasi saman jutun yhteydessä myös tunnetun teologin Paavo Virkkusen kirjaa Wanhat ja nuoret nykyaikana tiivistäessään vanhempien ja lapsien välejä koskevat kolme tärkeää kasvatuksellista ohjetta, joihin ikään kuin kiteytyy koko Siunausta Koteihin -lehden silloinen kasvatuksellinen linja. Opi tottelemaan, opi ponnistamaan, opi kieltäytymään. Paljon ja osuvasti sanottu.

 

VILLE KAJAN