Kaipuu hiljaisuuden syliin
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Kaipuu hiljaisuuden syliin

28.3.2018

Teksti: Heli Haring

Kuva: Tuija Hyttinen

Hiljaisuus ja rauha. Kauneus ja vaihtuvuus. Näyttelijä Seija Pitkänen tuntee lepäävänsä luonnon ihmeiden keskellä.

Pääsiäinen ja lähestyvä kevät saa Pitkäsen mielen kuplimaan ilosta. 

”Minulle pääsiäinen merkitsee erityisesti valoa, kääntymistä pois pimeästä. Siinä ovat läsnä ilo ja riemu.” 

Keltainen väri on vahvasti esillä Pitkäsen pääsiäisessä. Ja pajunkissat. 

”Ne kuuluvat ehdottomasti asiaan. Jostain minä aina pajunkissat kodin koristeeksi taion.” 

”Pääsiäisen tärkeä traditio on myös ystävien ja sukulaisten tapaaminen. Käymme puolin ja toisin vieraisilla.” 

Kuopion kaupunginteatterissa työskentelevällä Pitkäsellä on pääsiäisen aikaan pidemmät vapaat. Silloin on mahdollisuus ladata akkuja, rauhoittua ja nauttia heräävän luonnon ihmeistä. 

Ihmettelyn taito 

Viime aikoina hiljaisuuden etsimisestä on tullut Pitkäselle yhä tärkeämpää. 

”Innostuin ensin joogasta ja sen myötä myös hiljaisuus alkoi puhutella uudella tavalla.” 

”Tämän ajan henki on se, että koko ajan pitää mennä, tehdä ja kokea. Ei saisi pysähtyä hetkeksikään. Ihmisten keskittymiskyky on nykyään kovin heikko.” 

Kaipaamansa hiljaisuuden Pitkänen on löytänyt luonnosta. Sen äärellä saa mykistyä jatkuvasti. 

”Suomalainen luonto on vain niin kertakaikkisen hieno. En jaksa lakata hämmästelemästä vaikkapa upeita lumikiteitä tai puhkeamaisillaan olevia hiirenkorvia”, Pitkänen innostuu. 

”Kunpa sitä osaisikin säilyttää loppuun saakka ihmettelyn taidon.” 

Pitkänen kokee, että maailma on välillä pelottavankin kova paikka. 

”Siksi luonnon tarjoama hiljaisuuden syli tuntuu rauhoittavalta, lähes terapeuttiselta.” 

”Siskoani on kiittäminen siitä, että löysin luonnon ihmeellisyyden. Hän tietää kaikesta luontoon liittyvästä niin paljon, että minä jään siinä auttamatta kakkoseksi.” 

Intia mullisti elämän 

Jos luonto on opettanut Pitkäselle rauhoittumista, niin Intia on puolestaan järisyttänyt hänen ajatusmaailmaansa. Useat matkat Intian eri kolkkiin ovat saaneet Pitkäsen katsomaan arkisiakin asioita aivan erilaisten linssien läpi. 

”Yritän parhaani mukaan nähdä arvon siinä arjessa, missä elän. Yritän myös olla tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Kovin helposti me täällä hyvinvointivaltiossa valitamme kaikesta ja haluamme aina vain lisää milloin mitäkin.” 

”On vaatinut paljon, että pystyy suhtautumaan siihen kaikkeen epäoikeudenmukaisuuteen, mikä Intiassa vyöryy vastaan. Tiukkaa se tekee edelleen.” 

Pitkäsen mukaan on kova paikka kohdata esimerkiksi kerjääviä spitaalisia ja samalla nähdä, kuinka osa ihmisistä elää loistokkaasti. 

”Myös naisten huono asema on tuntunut järkyttävältä. Toisaalta olen saanut tutustua Intiassa moniin upeisiin naisiin, jotka asemastaan huolimatta säteilevät viisautta ja vahvuutta.” 

”Kun aikoinaan lähdin Intiaan ensimmäistä kertaa ystävättäreni kanssa, sanoin hänelle, että haluan löytää jotain sellaista, mitä en ole vielä löytänyt.” 

Ja niin todellakin kävi. Tuolla reissulla Pitkänen muun muassa tapasi nykyisen aviopuolisonsa. 

Enemmän armoa 

Maailmaa nähnyt ja ulkomaalaisen kanssa naimisissa oleva Pitkänen on surullisena seurannut Suomessa vellovaa maahanmuuttajakeskustelua. 

”Mielestäni on kummallista, että eri kansallisuuksia niputetaan sen mukaan, kuka saa tulla tänne ja kuka ei.” 

”Monet joutuvat lähtemään sodan jaloista ja ovat kokeneet kovia. Miksi emme soisi heille edes pientä siivua siitä hyvästä, mitä meillä täällä on.” 

Pitkänen ei pidä myöskään siitä, että ihmisiä lähtökohtaisesti epäillään. 

”Aina välillä kuulee niitä arveluja, että turvapaikanhakijoilla ei ole puhtaita jauhoja pussissaan. Miksi muualta tulevat olisivat automaattisesti pelkästään epäilyttäviä? Meistä jokaisesta löytyy niin hyvyyttä kuin myös se pimeämpi puoli.” 

Armo. Siihen Pitkänen soisi törmäävänsä tässä ajassa enemmän. 

”Pitäisi olla armollisempi kanssaeläjiä kohtaan. Ja itseään kohtaan myös. Elämä ei ole täydellistä kenelläkään, eivätkä asiat aina mene niin kuin on toivottu. Armollisuus auttaa kohtaamaan epätäydellisyyden.” 

Yksi päivä eteenpäin 

Armon lisäksi Pitkänen peräänkuuluttaa myös toivoa. Siihen hän itse luottaa mustimpina hetkinä. 

”Olen niin monesti kokenut sen, että asiat muuttuvat yön yli nukuttuani joka tapauksessa johonkin suuntaan. Minusta se on armollista.” 

”Surun ja vaikeuksien keskellä pitäisi jaksaa nähdä edes se yksi päivä eteenpäin. Enempää ei tarvitse sillä hetkellä. Toivon säilyttäminen on tärkeää.”