Sieluni vartija
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Lähikuvassa

Sieluni vartija

28.2.2018

Teksti: Ulla Remes

Kuva: Tuija Hyttinen

Niskan päällä toisten takit, tyhjässä käytävässä yksinäisyys. Tai sitten siivouskomerossa istujan alla nurin päin käännetty sanko tuolina, nenään haisee märkä luuttu ja happi loppuu. Opettajan alla toinen sanko, meneillään ortodoksisen uskonnon tunti Lahdessa.

”Jos minä joskus olen kapinoinut ortodoksista uskoani vastaan, niin tuolloin. Olin kouluni ainoa ortodoksi, ja tunnit pidettiin koulupäivän jälkeen milloin missäkin. Luterilaisen uskonnon tunnit istuin yksin kolkoilla käytävillä, en saanut olla kuunteluoppilaana vaikka olisin halunnut. Ja koska luokanvalvoja oli luterilaisenussanmaikka, olin aina pihalla luokan yhteisistä jutuista, koska ne kerrottiin uskonnontunnilla muille”, Teresa Töntsi kertoo.

Verlan työläisiä, Karjalan ortodokseja

Teresa Töntsi on nainen, joka on noiden aikojen jälkeen noudattanut haluaan olla kuunteluoppilaana myös muiden uskontojen kysymyksissä ja sisällöissä. Opinnot uskontotieteessä ja historiassa ovat avartaneet maailmaa ja syventäneet uskontojen ja kulttuurien ymmärrystä, joka toisaalta oli jo kodin perintönä vahva. Isä oli historianopettaja, äiti suomen kielen; isä toimi myös ortodoksipappina ja äiti rehtorina.

”Aloitin arkeologianopiskelijana, mutta jouduin luopumaan nivelreumani takia. Harmittaa.”

Teresa Töntsin johtajan tie on kulkenut Vantaan kaupunginmuseon, Verlan tehdasmuseon ja nyt Suomen ortodoksisen kirkkomuseon Riisan kiehtovia teitä.

”Verlassa minua kiehtoi työläisnaisten uskonnollisuus, olin juuri sitä opiskellut ja tutkinut. Kun sitten ortodoksisen kirkkomuseon paikka tuli auki, jouduin melkoiseen jaakobinpainiin. Olin ollut vasta kaksi vuotta Verlassa. Siinä oli Teresan elämän T-risteys: mikä on oikea valinta?”

Kun sitten tie vei kirkkomuseoon ja tieto valinnasta tuli, Teresa oli miehensä kanssa Riihimäellä.

”Kun mieheni onnitteli ja sanoi, että nyt Teresa isäsi on pilven reunalla onnellinen, tiesin, että valinta oli oikea.”

Riisan sitkeä ja paljon aikaansaanut naisjohtaja tunnetaan perusiloisena ja puheliaana, ihmisten kanssa toimeen tulevana. Riisan remontti ja vaikeat vaiheet ovat väistyneet, nyt uutta kohti.

”Nykyisessä työssäni saan yhdistää paljon kiinnostuksenkohteitani: uskonto ja historia, kulttuuri ja ihmiset. Vapaalla nautin kotonaolosta ja maailman näkemisestä, haluan jatkuvasti havainnoida maailmaa, eri uskontoja ja kulttuureita.”

Seuraavaksi vuorossa on Japani: Kioto ja Tokio.

Sydänvika ja cp-vamma

Synnynnäinen sydänvika aina mukana, juuri nyt migreeni ja varjoainekuvauksesta toipuminen pahoinvoinnin kanssa. Siitäkin on tämä päivä tehty, ja siitä, että yllättäen sydän lyö ylimääräisiä lyöntejä, joita nyt tutkitaan.

”Niin, nyt katsellaan sellaisia sydämellisiä asioita…”, Teresa Töntsi kääntää huumoriksi.

Mukana päivin ja öin on myös 12-vuotias Ajai, jonka cp-vamma määrittää jonkin verran arkea. Viime vuosina on menty terveydessä taaksepäin. Yhdeksänä vuonna on laitettu jalkoihin botoxia. Kerran jalat on suoristettu suurella leikkauksella, ja jos seuraavaan leikkaukseen joudutaan, se on lonkkien kääntäminen.

”Kyllä meillä Suomessa ja erityisesti KYS:ssa on aivan huikea, käsittämättömän laadukas terveydenhuolto. Olen hyvin kiitollinen myös siitä, että lapsen lähikoulussa, Pirtissä on toimiva inkluusio, erityislasten tukeminen osana normaaliluokkaa.”

Nauru ja sielun tanssi

”Ajain haimme Intiasta 2007 2-vuotiaana.”

Ystävänpäivänä kymmenen vuotta sitten saatiin Kanta-Hämeen Keskussairaalassa aurinkoiselle pojalle diagnoosi cp-vammasta. Äiti oli ristiriitaisissa tunnelmissa: miten ihmeessä tästä selvitään? Mihin vielä joudutaan?

”Tällä kaverilla on elämä edessä, näin minä tämän äitinä ajattelen.”

Ajain elämässä on aina ollut kaksi kotia, aluksi vanhempien eri paikkakunnilla olevan työn vuoksi. Ajain puhe pulppuaa energiaa ja nauru raikaa. Yksi tulevaisuuden suunnitelma on laulutuntien aloittaminen, Ajailla on kirkas, selkeä ja soinnikas ääni.

Uuden, avaran kodin pöydällä perintömaljakkoa vasten on kortti työtovereilta Riisasta. Siinä lukee: Nauru on ääni, joka syntyy kun sielu tanssii.

”Olen karjalainen juuriltani. Jo äidinmaidossa opin, että positiivisen kautta käydään myös ongelmanratkaisuun. Olen ratkaisukeskeinen ja kannustan muitakin siihen.”

Nyt paastonaikana Teresa miettii erityisesti Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukousta:

”Herra, minun elämäni vartija! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Oi, Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsi, sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti. Amen.”