Kuuletko minua?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Kuuletko minua?

Kuva Hanna Karkkonen

Kuopion kuulo ry:n puheenjohtaja Titta Väisänen kertoo, että aikuisväestöstä 15 prosentilla on kuulon alenema, yli 65-vuotiaista joka kolmannella. Kuulon kanssa taistelu on suomalaisten yleisin terveysongelma.

Milloin pitää hakea apua?

“Kun toisen puheesta ei saa selvää, ei kuule puhelimen hälytysääniä, televisio huutaa, hälyiset tilaisuudet ovat rasittavia tai kun korvat soivat ja ovat tukkoiset. Mene työterveyslääkärille tai omalääkärille, joka voi lähettää jatkotutkimuksiin. Tärkeintä on, että ongelman tunnistaa, sen jälkeen tunnustaa ja lähtee hakemaan apua.”

Hakevatko ihmiset apua kuulo-ongelmiin?

“Olen ymmärtänyt, että jollakin tavalla pelätään leimautumista, kun valitetaan huonosta kuulosta. Työelämässä olevat ehkä pelkäävät tunnustaa asiaa. Ikäihmiset laittavat huonon kuulon iän piikkiin. Oma asenne ratkaisee. Monilla, jotka eivät kuule kunnolla, voi tulla sosiaalista syrjäytymistä, joten avun hakeminen on tärkeää niin nuorelle kuin vanhemmallekin. ”

Millaista apua on tarjolla?

“Erilaisia kuulolaitteita ja apuvälineitä. Kuntoutus ja opastus laitteiden käyttöön on tärkeää. Me kuulo ry:ssä tarjoamme neuvontaa, meillä on esimerkiksi joka toinen tiistai Suokadun palvelutalolla kuulolähipalvelua.”

Miten voin hoitaa kuuloani?

“Lähde pois meluisasta paikasta, MP3-soittimet pienemmälle, ja esimerkiksi ammunnassa tai moottorisahalla työskenneltäessä kuulosuojaimet korviin. Usein mietin, miksi pienille lapsille ostetaan usein meluisia leluja, jotka ääntelevät ja vinkuvat. Ennen kaikkea lasten kuuloa pitäisi suojata.”

Missä rauhoitut ja annat korvien levätä?

“Savulahdessa on meidän kesämökkimme. Istun järven rannalla ja katson veden pintaa laiturilla. Kännykkä saa olla tuvassa. Siellä on rauhoittumisen paikkani. Samoin silloin, kun lähdemme melomaan kanootilla järvelle.”

 

HANNA KARKKONEN