Kohtuullisuus vapauttaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kannanotot

Kohtuullisuus vapauttaa

21.12.2017
Teksti: Kari Kuula

Kuva: Pixabay

Tavaran arvo laskee, kun sitä on paljon. Siksi viisas pyrkii kohtuullisuuteen. Ei mitään liikaa eikä liian vähän.

Tämä tajuttiin jo Vanhan testamentin aikana. Sananlaskujen kirjassa pyydetään: Varjele köyhyydeltä, mutta elä tee rikkaaksikaan. Anna se mitä tarvitsen. Jos saan kovin paljon, ylpistyn, kiellän Jumalan ja kiitän vain itseäni. Jos taas köyhdyn ylenmäärin, saatan varastaa tai muuten syyllistyä syntiin (San. 30:8-9).

Kun maailma ei riitä

Ruoka, vaatteet ja Jumalan kunnioittaminen. Jos nämä riittävät, ihmisestä tulee onnellinen, sanoo apostoli Paavali (1. Tim. 6:6-10). Ruoka saa toki olla hyvää ja vaatteet kauniita. 

Ihmisessä asuu kuitenkin erikoinen ikinälkä. Siellä missä eletään köyhissä oloissa, tyydytään vähään. Mutta jos on mahdollista enempään, sitä myös halutaan. Ja kun on saatu lisää, halutaan vielä lisää. Kohta maailmakaan ei riitä.

Siksi kohtuus vaatii kaverikseen itsehillinnän. Kyvyn sanoa itselle ei. En tarvitse tuota. En ota sitä vielä. En ota niin paljon.

Itsehillintä taas alkaa itsetuntemuksesta. Kun tunnistan suklaanhimooni liittyvän käyttäytymisen, osaan vastustaa houkutusta. En hanki suklaata kotiin. Kaupassa suklaahyllyn kohdalla joudutan askeleita.

Välillä toki annan itselleni luvan herkkuun, mutta teen sen tiedostaen. Esimerkiksi karkkipäivä kerran viikossa. Joskus aikuinen tarvitsee samoja rajoja kuin lapsi.

Kun osaa kieltää itseltä asioita, on paljon tyytyväisempi siitä, mitä itsellä on. Kohtuullisuus vapauttaa.

Elämän saranat

Kohtuullisuus kuuluu neljän kardinaalihyveen joukkoon. Kolme muuta ovat rohkeus, oikeudenmukaisuus ja viisaus.

Kardinaalihyveet eli kirjaimellisesti ”saranahyveet” muodostavat rungon, jonka avulla voidaan hahmottaa hyvän elämän suuntaviitat. Esimerkiksi saranan kohtuullisuus/itsehillintä varaan ripustuvat sellaiset arvot kuten nöyryys, siveys, vaatimattomuus, säästäväisyys ja kilvoittelu.

Kristityt perivät saranahyveet antiikin filosofeilta ja lisäsivät niihin hengellistä elämää kuvaavat uskon, toivon ja rakkauden hyveet. Saranahyveitäkin täydennettiin hieman.

Syntiopin valossa nähtiin, että paha pyrkii vaikuttamaan ihmisessä luonnollisten tarpeiden kautta. Kohtuuttomuudessa sinänsä tarpeellisesta tulee niin tärkeää, että se orjuuttaa ihmisen. Siksi kohtuullisuutta (temperantia) täydennettiin itsehillinnän ajatuksella.

Vaikein niistä on kohtuullisuus

Inhimillinen järki tunnistaa eriasteisesti saranahyveiden arvon. Jokainen haluaa tavoitella niitä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa kohtuullisuus on näistä kaikkein vaikeinta. Voin toki olla henkisesti vaatimaton. En kerää kehuja ja kiitoksia. En pröystäile sillä mitä minulla on.

Aineellisessa mielessä on kuitenkin vaikea elää kohtuullisesti. Hyvinvointimme nimittäin perustuu kulutuksen kasvamiseen. Jotta nykyinen elintaso säilyisi, kulutuksen on lisäännyttävä jatkuvasti. Säästämisen sijaan meidän tulee ostaa.

Siksi talouden tuntijat kehottavat meitä kuluttamaan. Tosin kehotus lausutaan usein epäsuorasti, sillä vihreitä arvojakin on kunnioitettava, ainakin muodon vuoksi.

Kohtuullisuus vaikeutuu entisestään, kun sitä katsotaan globaalista näkökulmasta.

Yksittäinen suomalainen kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja paljon enemmän kuin planeettamme asukas keskimäärin. Leikkaamme yhteisestä kakusta suuremman palan kuin on kohtuullista.

Talot täytyy tietenkin lämmittää. Silti tuntuva osa kulutustamme ei ole mitenkään välttämätöntä. Matkustamme katsomaan kivoja paikkoja ja ostamme ylellisyystavaroita.

Koko elintasomme on asetettu korkeammalle kuin mitä perusonnelliseen elämään tarvitaan.

Vastakulttuurinen hyve

Kaikki kehittyneet teollisuusvaltiot syyllistyvät kohtuuttomuuden syntiin. Siitä on nyt seurannut ihmiskunnan suurin yhteinen ongelma, ilmastonmuutos.

Tilanne toki tiedostetaan ja ratkaisukin on yleisperiaatteena selvä. On kulutettava vähemmän. Karkeammin sanottuna: elämän on kurjistuttava.

Käytännössä länsimaiden downshiftaaminen on äärimmäisen vaikeaa. Miten tehdä se hallitusti ja oikeudenmukaisesti? Miten kaikki saadaan mukaan, myös vähemmän kehittyneet maat? Niidenkin kuuluu kuormittaa luontoa kohtuullisesti.

Vaikeutensa tähden kohtuullisuus on kardinaalihyveistä kaikkein vastakulttuurisin. Se pyytää jotakin, mitä emme luonnostamme tahdo. Haluamme olla viisaita, oikeudenmukaisia ja rohkeita, mutta emme luopua mukavuuksista.

Tästäkin syystä kristikunta pitää esillä paastonajan ideaa. Silloin kysellään, mitä meillä voisi olla vähemmän. Ja mistä saamme voiman vähentämiseen?

Kun ihminen hiljentyy Jumalan eteen, hän alkaa nähdä kirkkaammin. Tärkeintä ei ole se, mikä tuntuu hyvältä, vaan se, mikä on oikein ja kohtuullista.