Salibandya palestiinalaislapsille
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Ajankohtaista

Salibandya palestiinalaislapsille

29.11.2017

Teksti ja kuvat: Joona Saraste, Puijon seurakunnan kanttori

 

Retki Pyhälle maalle avasi nuorten silmiä.

Pyhä maa, tuo ajatuksia herättävä sanapari, oli tutustumisen kohde viidelletoista nuorelle ja kolmelle matkanjohtajalle. Alavan seurakunnan nuorisopappi Anu Kiviranta ja tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Jarkko Voutilainen olivat pyytäneet minut oppaaksi mukaan, olinhan ollut alueella kolme kuukautta kirkkomusiikin kehitystyössä. Nuoria matkalle saatiin kolmen eri seurakunnan alueelta, joten matka oli myös seurakuntarajat ylittävää tutustumista toisiimme.

Pyhää ja vähemmän pyhää tuli nähtyä. Nuorten sanoin kerrottuna ”juutalaisuus yllätti enemmän kuin islam”. Yllätyin itse nuorten tiedonhalusta ja innosta, joka kesti viimeiseen iltaan asti. Olimme vielä lähtöpäivänä vierailemassa Lähetysseuran Shalhevetja-keskuksessa Jerusalemissa. Ajattelin, että kaikki ovat varmaan jo tiukasta matkaohjelmasta täysin väsyneitä, mutta mitä vielä – he kyselivät innoissaan Lähetysseuran Maria Paulasaarelta, mitä kaikkea hän tiesi kertoa pitkän kokemuksensa pohjalta.

Onko sota vai rauha pyhää?

Matkan yksi tavoite oli laajentaa nuorten ymmärrystä alueesta, jota kutsutaan Pyhäksi maaksi. Alue koostuu Israelin valtiosta ja palestiinalaisalueista ja halusimme, että nuoret saavat käsityksen muurin molemmin puolin elävien ihmisten todellisuudesta. Matkaohjelmaan valikoitui siis kohteita laidasta laitaan: uintia kaikissa paikallisissa järvissä, vaellusretki erämaassa, raamatulliset kohteet, kuten Nasaret, kirkastusvuori ja paimenten keto. Mutta mikä on pyhää? Sota vai kenties mieluummin uskontojen välinen rauhallinen yhteiselo? Jokin tietty uskonto vai kenties uskovat ihmiset? Elävät kivet, kuten arabikristityt itseään nimittävät?

Mailalahjoja tarvitaan

Parhaiten oppii kokemalla ja itsensä likoon laittamalla. Vierailumme kahdella ystävyyskoululla, eli Toivon koululla Ramallah’ssa ja Beit Sahourin koululla Betlehemin lähellä jäivät mieleen kenties matkamme kohokohtina. Jo tutuksi tullut Ramallah’n  luterilaisen seurakunnan pappi Imad Haddad otti meidät vastaan ja ohjasi antoisan kouluvierailun. 
Joukkomme salibandytaiturit saivat myös erityistehtävän opettaessaan pelin saloja palestiinalaislapsille. Riemu oli rajaton, kun heille uusi peli lähti sujumaan. Jätimme tietysti mukanamme tuodut mailat ja pallot heidän ilokseen. Innosta päätellen käyttöä tulee olemaan runsaasti ja uusia mailakeräyksiä tarvitaan jatkossakin.

Suomi-Palestiina -jalkapalloa

Nuoret osasivat heittäytyä retken suomiin mahdollisuuksiin täysin siemauksin ja vieläpä spontaanisti. Hauskaa oli katsoa Betlehemin keskusaukiolla sattumalta alkanutta Suomi-Palestiina -jalkapallo-ottelua moskeijasta kuuluvan rukouskutsun kaikuessa. Retkemme onnistumisesta kertonevat myös nuorten lukuisat kysymykset niin bussissa kuin kirkko-, ja kouluvierailuilla. Mikä vaatetus on milloinkin sopiva ja miksi? Miksi palestiinalaisalueet on erotettu muurilla? Miksi muslimipojat eivät kohtaa tyttöjä samalla tavalla kuin suomalaiset? Syvällistä pohdintaa kolmen uskonnon rinnakkaiselosta riitti vielä jälkitapaamiseen Suomessa: mitä vaikutuksia sillä olisi, jos Suomeen rakennettaisiin moskeija? Eikä siinä vielä kaikki: nuoret on kutsuttu kertomaan kokemuksistaan ensi keväänä Kuopiossa pidettäville Lähetysjuhlille. 

Yhteydet Kuopion hiippakunnan, Suomen lähetysseuran ja paikallisen kirkon (ELCJHL) kanssa saivat siis tulevaisuuteen tähtäävän jatkon. Näin innokkaiden nuorten kyseessä ollessa ei voi edes ennustaa, mitä kaikkea ystävyystoiminnan saralla tuleekaan vielä tapahtumaan.