Hengellinen väkivalta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Hengellinen väkivalta

Sappi kiehui, kun kuuntelin, mitä pahaa ihmisille on tehty uskonnon nimessä tai vinoutuneiden uskonyhteisöjen varjoissa. Tutustuin uskonnon uhrien koskettaviin kohtaloihin kerätessäni aineistoa kirjaani Hengellinen väkivalta.

Joidenkin oma ajattelu tukahdutettiin ankaraan jumalaan ja hänen johtavaan guruunsa vedoten. Jotkut jäivät päähän taotun helvetinpelkonsa ja ahdistuksensa kanssa yksin, kun perhe ja ystävät hylkäsivät yhteisöstä lähteneen tai erotetun ”luopion”.

Maallikkosaarnaaja ui lukemattomiin liiveihin raamatullisin sanankääntein: mies vakuutti kullekin haareminsa jäsenelle, että he ovat jo ”hengellisesti naimisissa” eikä papin aamenta enää tarvita. Toisen lahkon saarnaaja ”eheytti” nuorten miesten seksuaalisuutta omaan tyydytykseensä tähtäävin toimin.

Perusluterilaisena olen nauttinut lähinnä kristinuskon avarahenkisistä ja armollisista puolista. Suuri osa suomalaisesta kristillisyydestä on niin terveellä pohjalla kuin se, sekalaisen seurakuntamme huomioon ottaen, olla voi. Silti ei sovi unohtaa uskonyhteisöjen marginaaleissa tapahtuvia väärinkäytöksiä. Ne tuottavat traumoja ja vieroittavat Jumalasta.

Joissakin kristillisiksikin itseään kutsuvissa piireissä vallitsee vaikenemisen laki. Silmät, korvat ja suut suljetaan. Juuri kukaan ei uskalla puuttua ilmiselviin ongelmiin tai johtajien törkeisiin toimiin. Uhrit unohdetaan. Tarvittavia toimenpiteitä yhteisön tervehdyttämiseksi ei käynnistetä.

Ongelmat tapaavat siirtyä sukupolvelta toiselle joukoissa, joissa ne vaietaan kuoliaaksi. Mutta synkkien salaisuuksien vyyhdit voivat alkaa purkautua, kun yksikin yhteisön jäsen rohkaistuu nostamaan kissan pöydälle.

Kristityt kamppailevat ihan samanlaisten ongelmien, vallanhalun ja vahingollisten viettien kanssa kuin muutkin. On turha elätellä harhakuvitelmia synnittömistä pyhien yhteisöistä. Päinvastoin – hengellinen ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Tarvitsemme uskonnollista kuluttajanvalistusta. Keskustelua siitä, kuinka voisimme ennaltaehkäistä uusien uhrien tuottamista ja auttaa niitä, jotka ovat jo saaneet siipeensä.

Väärinkäytösten selvittäminen on kivuliasta, mutta se kääntyy lopulta yhteisön parhaaksi, toisin kuin ongelmien salailu.

 

JANNE VILLA