Mikä on ihminen?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Mikä on ihminen?

Kuva Ari-Pekka Keränen

Hautausyrittäjä ja urheiluvalmentaja kohtaa työssään ihmisen ruumiillisena ja henkisenä

”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tulla. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä.” Papin sanojen jälkeen kappelissa on hiljaista.

Hiekkaristi vainajan arkun päällä puhuu sanatonta kieltään.

Tunteet ja ajatukset harhailevat – joku miettii jo muistotilaisuuden kulkua.

Saattoväki ei ole saapunut tähän hetkeen yksin. Saman katon alla siunauskappelien henkilökunta ja eri hautaustoimistojen työntekijät tekevät hienotunteisen huomaamatonta työtään:

Kukkalaitteita toimitetaan paikalle, tuhkauurna luovutetaan omaisille, viereistä kappelia siistitään ja virsitaulun numeroita vaihdetaan, hautaustoimiston painattamia käsiohjelmia viedään ovelle jaettaviksi, näyttöhuoneessa valkeaan verhotun vainajan arkkua avataan jäähyväisten jättöä varten.

Tämä työ on hyvin tehty silloin, kun surevan omaisen ei tarvitse kiinnittää sen kulkuun huomiota. Yksi työn tekijöistä on urheiluvalmentajanakin tunnettu Sami Länsivuori.

Isien askelia seuraten

”Siunauskappelilla tehtäväni on olla omaisten tukena ja apuna, ohjata tilannetta etään päin”, Länsivuori kertoo. Hänelle kuoleman ja surun todellisuus on enemmän kuin arkipäivistä: neljässä polvessa toimineen 110-vuotiaan perheyrityksen jatkajalle kyseessä on myös lapsuuden kasvuympäristö.

Päätös jatkaa suvun työtä oli Samille pienestä pitäen selvä: ”Lapsena kurkin toimistolla verhon raosta, kuinka sureva ihminen kohdataan. Suru ja kuolema olivat luonnollisia asioita, jotka aidosti kiinnostivat.” Ensikertaa Sami oli isän apuna pukemassa vainajaa 15-vuotiaana.

Ukiltaan, joka oli myös kova juoksija, Sami peri kipinän urheiluun: ensin jalkapalloon ja myöhemmin pikajuoksuun suomenmestaruustasolla asti. Kilpauran päätyttyä vuonna 1998 työ urheilun parissa on yhä jatkunut pikajuoksuvalmentajana sekä KuPS:n fysiikkavalmentajana.

Toimenkuvat sekoittuvat saman päivän sisällä: ”Joukkueessa naureskellaan, kun valmentaja saapuu pukukoppiin ykköset yllään.” Työpäivä saattaa jatkua vaikkapa sairaalassa vainajaa arkkuun pukien.

Herkkyys ruumiillisuuden kohtaamisessa

Mitä merkitsee ruumiillisuus sekä elävien että kuolleiden parissa työtä tekevälle ammattilaiselle?

”Urheilussa se merkitsee suorituskykyä ja ruumiin hallintaa”, fysiikkavalmentaja punnitsee.

Hetken harkittuaan hautausyrittäjä jatkaa: ”Se on asia, joka on erityisellä pieteetillä ja kunnioituksella kohdattava.” Pienessä kaupungissa monella elämän alueella tunnettu Länsivuori saattaa hautaan paljon tuttaviaan. ”Tutun vainajan vaatettaminen pysäyttää aina hetkeksi muistelemaan häntä.”

Länsivuori on urallaan nähnyt muutosta kuopiolaisten tavassa kohdata kuolemaa: hautajaiset ovat pienimuotoisempia, ja vainajaa halutaan yhä harvemmin katsoa ennen siunausta. ”Jos vainajan kunto on hyvä, niin katsominen on yleensä positiivinen kokemus”, ammattilainen rohkaisee.

Pieteettiä vaaditaan ruumiillisuuden kohtaamisessa myös valmennuksessa. Erityisesti nuorten urheilijoiden kanssa on oltava herkkänä, sillä huippu-urheilun vaatimukset voivat pahimillaan edesauttaa vaikkapa syömishäiriön syntymistä.

”Ravintovalmennus on keskeinen osa valmennusta”, valmentaja tähdentää. ”Erityisesti pikajuoksu on kehon rakentamista oikeaan tasapainoon: miten siitä saa vahvan ja nopean terveyttä vaarantamatta.”

Toivoon rohkaisija

Hautaustoimistossa ja urheilukentillä ollaan kasvokkain myös ihmisen henkisen puolen kanssa.

”Omaisten reaktiot vaihtelevat laidasta laitaan, toisilla tunteet nousevat pintaan vasta hautajaisten jälkeen”, monta surua kohdannut kertoo. Kaupungilla Sami kohtaa paljon hautajaisista tuttuja, jotka kertovat kuulumisiaan. Eivät silti kaikki: ”Joku vaihtaa minut nähdessään kadun puolta, ja se on ihan ymmärrettävää.”

Myös urheilussa henkisellä puolella on olennainen merkitys: ”Henkinen vahvuus on keskeinen osa urheilijan lahjakkuutta. Sitä olen oppinut arvostamaan yhä enemmän”, valmentaja jatkaa. Urheilijan vastoinkäymiset haastavat myös valmentajan henkisen kantin: itkut itketään yhdessä – ja sitten jatketaan eteenpäin.

Sami Länsivuori onkin sekä fyysinen että psyykkinen valmentaja: ”Yltiöoptimistina minun on helppo psyykata ja kannustaa eteenpäin. Toivon, etten kyynisty: sitä on vältettävä.” Henkisen valmennuksen Sami kokee silti fyysistä haastavammaksi.

Toivon esillä pitäminen on jatkuva haaste myös hautaustoimistolla: ”Myös surevalle omaiselle yritän tuoda valoa synkkään tilanteeseen.”

Pyhäinpäivä kutsuu pysähtymään

Pyhäinpäivä on vuoden harvoja lauantaita, jolloin ei vietetä hautajaisia.

Silloinkin Samin askeleet kulkevat Kuopion isolle hautausmaalle – yhdessä perheen kanssa oman isänsä haudalle. Hautakiveen on kaiverrettu sanat: ”Istu tähän ja muistele hetki”. Isän leposijan äärellä Sami viivähtää myös työpäivien lomassa.

Mutta mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu?

”Ruumis on vain kuori, itse ihminen on muualla”, lukemattomia vainajia kohdannut asettelee mietteliäänä sanojaan. ”En osaa sanoa: se on suuri mysteeri”

Pyhäinpäivänä hautakivien hiljaisuudessa puhuu jälleen risti.

 

OLLI VIITANIEMI