Rasti ruutuun ja verolle
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Mediakortti   |   Yhteystiedot   |   Palaute   |   Sivukartta   |   a- A  A+

Kuopion ja Siilinjärven evankelisluterilaisten seurakuntien lehti

Kirkko ja koti Facebookissa Kirkko ja koti Twitterissä
Arkisto

Rasti ruutuun ja verolle

Köyhä ja rapistunut kirkko, piha kuntoon talkoilla ja pappina eläkeläinen. Siltä näytti Caldanan Luterilainen Saksalainen Seurakunta Pohjois-Italiassa vuosituhannen vaihteessa. Kirkkoa käyttivät yhdessä Luterilainen Saksalainen ja Reformoitu Hollantilainen Seurakunta.

Sama kylä viitisen vuotta myöhemmin näytti aivan toiselta: kirkolla on upeat toimitilat, joissa seurakunnan työtä tekee oma pappispariskunta, joka saa normaalia palkkaa. Tilat ovat vain luterilaisten käytössä ja reformoiduilla on oma kirkko.

Mitä tapahtui? Italiassa tehtiin verolakiin muutoksia viime vuosikymmenen puolivälissä. Riippumatta siitä, minkä uskontokunnan jäsenyyteen itse kuuluu vai kuuluuko mihinkään, jokaisen on rastitettava ruutuun kohde, jolle haluaa kaikkien samansuuruisena maksaman uskontoveronsa suorittaa.

Verosta ei siis vapaudu eroamalla kirkosta. Tilastollinen kohina saa aikaan sen, että kun ihmiset vapaasti valitsevat kenelle tukensa antavat, pienet yksiköt hyötyvät ja suuret kirkot menettävät tuloja. Pienimmät toimijat saavat lottovoiton.

Arkkipiispa Kari Mäkinen antaisi verotusoikeuden kaikille uskontokunnille myös Suomessa. Hän herätti alkusyksystä ihmetystä kommentoimalla asiaa Keskisuomalaisen haastattelussa 9.9.2013. Vaikka joiltakin yksilöiltä poistuisi taloudellinen motiivi erota kirkosta, se kuitenkin saattaisi vähentää kirkon työn taloudellista turvaa.

Ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo soisi verotusmahdollisuuden myös katoliselle kirkolle. Esimerkiksi Helluntailiike ei ole ollut innostunut ottamaan rahaa vastaan, koska se näkee vapaaehtoisen antamisen uskon hedelmäksi.

Verokeskustelu on keskeinen osa sitä kokonaisuutta, miten järkevimmin turvataan kirkon tekemät yhteiskunnallisesti merkittävät tehtävät kuten hautaustoimi, väestökirjanpitoon liittyvät tehtävät ja merkittävien kulttuuriympäristöjen vaaliminen. Vuonna 2011 nämä kulut olivat 137 miljoonaa euroa.

Viime vuodet kirkon taloutta on turvattu kirkon jäsenten maksaman kirkollisveron lisäksi myös yhteisöverolla, mikä tarkoittaa suurta heilahtelua talouden suhdanteissa. Samaan aikaan hoidettavat tehtävät eivät kuitenkaan vähene mitenkään, päinvastoin. Tällä hetkellä kirkon jäsenet rahoittavat kirkkoon kuulumattomien palveluita vuositasolla kymmenillä miljoonilla euroilla.

Viime viikolla julkistetussa mietinnössä esitetään, että yhteisöveron sijasta rahoitus siirtyisi osaksi normaalia valtion budjettia. Asiaa valmistellut työryhmä tiedostaa kuitenkin riskin, joka kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon liittyy: poliittinen mielipide horjuu, ja uutta hallitusohjelmaa kirjoitettaessa olo on jälleen kerran epävarma.

 

ULLA REMES